– Vielä 1900-luvun
alussa Suomi oli monikulttuurinen maa: maakunnilla oli valtavat erot.
Tuskin ymmärrettiin toisten puhetta. Suomussalmella ja Sauvossa
elinkeinot olivat kuin eri planeetoilta. Maa oli rikas ja monimuotoinen.
Oli erilaisia heimoja ja paikkakuntia.
Toista se on nykypäivänä, väittää Keskisarja.
–
Elämme lattean yhtenäiskulttuurin aikaa. Kaikkialla on sama yleiskieli.
Murteiden ja paikallisten mentaliteettien erot ovat vähissä. Sama
ylikansallinen englanninkielinen kulttuuri vallitsee Hangosta
Nuorgamiin.
Parasta siis vaalia rakasta äidinkieltä. Kuten Kivi sanaili Seitsemässä veljeksessä: "Täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi."
[Näin oli lausuttu Mattias Mattilan kirjoittamassa Ylen sivuilla 29.4.2018 julkaistussa artikkelissa Historioitsija
Teemu Keskisarja havahtui suomen kielen rappiotilaan viimeistellessään
Aleksis Kiven elämäkertaa: "Englanti tyhmentää kaikilla arjen tasoilla".]
[I PS. Toimittaja ei ole valmis uskomaan historioitsijan väitettä siitä, että Suomi oli 1900-luvun alussa monikulttuurinen kun taas nykyään lattean monokulttuurinen. Mutta tämä ehkä johtuu siitä, että toimittajan mielestä vain islam, jonka tarkoitus on valloittaa maailma väkivaltaisesti itselleen miekalla, on se "mauste", joka tekee maasta aidosti monikulttuurisen. Mutta voin tietysti olla analyysissani väärässäkin. Ylen historia uutisvälineenä saa vain tällaisia ajatuksia mieleeni.]
[II PS. Teemu Keskisarjan Aleksis Kivi -elämäkerta 'Saapasnahkatorni' julkaistaan kuulemma elo–syyskuussa Herran vuonna 2018.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti