Keskustelut asuntojen keskikoosta törmäävät aina siihen, että nuoret ja vähävaraiset haluavat asua pienissä asunnoissa koska ne ovat edullisempia. Tämä pitää paikkansa vain niin kauan, kuin asuntorakentamisen tahti noudattaa rakennusyhtiöiden toiveita. Jos rakennettaisiin nopeammin, tarjonta ylittäisi kysynnän ja hinnat laskisivat. Silloin isommatkin asunnot olisivat edullisempia, mutta rakennuttajille jäisi vähemmän käteen.
Suomalaiset asuvat ahtaasti, koska se on asuntorakentajien ja asuntosijoittajien etujen mukaista. Köyhä maksaa asumisestaan vähemmän, mutta neliöistään enemmän niin kauan kuin kaupungit tekevät isoja aluerakennussopimuksia tuttujen isojen firmojen kanssa, jotka pidättelevät rakentamisen tahtia parempien tuottojen toivossa. Hinnat pysyvät ylhäällä, ja asunnot pieninä.
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 24.8.2018 julkaistussa Jukka Relanderin kirjoittamassa kolumnissa Kaupungit rakennusyhtiöiden panttivankeina.]
[PS. Suomalaiset asuvat ahtaasti myöskin siksi, että maahamme suuntautuu runsaahko sosiaalisen maahanmuuton virta. Tarkoitan, että useimmilla Suomeen pysyvästi muuttaneista ei ole varaa hankkia itselleen (ja perheelleen) suurikokoista asuntoa. Ja koska sosiaalisen maahanmuuton ihmiset sijoittuvat ennen pitkää asumaan lähinnä pääkaupunkiseudulle, hyvistä asunnoista on siellä pulaa. Tai no ei ehkä Espoossa ja Kauniaisissa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti