Me myymme tulevaisuuttamme projekti kerrallaan ilman minkäänlaista toimeentulonturvaa. Meille yhteiskunta näyttäytyy kokonaisuutena, jossa työlainsäädäntö koskee pilalle hemmoteltuja kiinteissä turvatyöpaikoissa työskenteleviä ihmisiä. Jos sairastumme tai mokaamme, työsuhteemme päättyy. Mitään tulevaisuutta ei ole. Saatamme tienata tonnin viikossa, mutta emme voi ostaa asuntoa, koska seuraava kuukausi on pelkkää usvaa. Itsensätyöllistäneiden joukkoja ei äitiysloma koske, joten perheen perustaminen tarkoittaa sossuluukulla elämistä. Vanhempainvapaan aikana joku toinen pestataan entiseen työhösi. Huipun ja pohjan välillä ei ole pysäkkejä.
Osattomat nuoret miehet ja oravanpyörää juokseva pätkätyöläisten armeija löytävät toisensa politiikasta: meille ei ole paikkaa. On kuvaavaa, että vasemmisto kalastelee eläkeläisten ääniä samalla, kun oikeisto leventää pääoman latua. Lasten etua ei aja kukaan, ja miksi ajaisi: lisääntyminen on mahdotonta. Se kuuluu toisten ihmisten kuin meidän sivuhenkilöiden elämään.
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 5.6.2018 julkaistussa Aleksis Salusjärven kolumnissa Nuoret miehet ilman koulutusta tai asemaa eivät edes ajattele olevansa samassa veneessä muiden kanssa.]
[PS. Voit niin halutessasi käydä lukemassa toisesta blogistani merkintäni Määritelmäni monikulttuurisuudelle ja monikulturismille.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti