Pääkirjoitus osoittaa hätkähdyttävällä tavalla, mikä suomalaista
demokratiakäsitystä niin usein vaivaa. Mielenosoitukset nähdään
ensisijassa rauhallista kaupunkia ja sen elämää häiritsevänä tekijänä,
ei terveen demokratian merkkinä.
[...]
Mielenosoitukset ovat okei, jos ne ovat värikkäitä, hauskoja,
karnevalistisia eivätkä aiheuta häiriötä ja ikävää tunnelmaa. Sellaiset
mielenosoitukset, jotka haastavat avoimesti vallitsevia valta-asemia ja
haluavat yhteiskunnallista muutosta, koetaan helposti häiritsevinä ja
ei-tervetulleina.
[Näin oli lausuttu Veronika Honkasalon Kansan uutiset -lehdessä 21.7.2018 julkaistussa kolumnissa Mielenosoitustaitojen opettelua kouluihin.]
[Yksi hyvä kaverini oli kommentoinut kolumnin sisältöä viittaamalla Kokoomuksen Verkkouutisten artikkeliin lausumalla:]
[Yksi hyvä kaverini oli kommentoinut kolumnin sisältöä viittaamalla Kokoomuksen Verkkouutisten artikkeliin lausumalla:]
Tyypillistä vasemmistoradikalismia....
Ei iske minuun....
Mielestäni haistakoon....
[Mutta itse sanoisin, että totta kai mielenosoittaminen voi olla hyvinkin tärkeätä. Sen näkee siinäkin, kun yhtenä vuonna eräs sukulaiseni oli 612-mielenosoituskulkueessa, ja fasistit yrittivät hyökätä kulkueen kimppuun. Kivet ropisivat jo lähelle, mutta poliisit onneksi ehättivät väliin ennen kuin alkoi tulla ruumiita. Toimivassa demokratiassa poliisi takaa oikeuden osoittaa mieltä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti