Sosiaalinen media on tuonut uuspuritaaneille väylän vaatia yrityksiltä ja yhteisöiltä asioita, jotka edistävät heidän agendaansa poliittisen korrektiuden nimissä. He päivystävät lakkaamatta, etsivät mahdollisuutta loukkaantua ja tuomita – rikkeentekijöitä, joita ojentaa omassa hurskaassa hyveellisyydessään.
Sosiaaliseen mediaan on pesiytynyt uusi papisto, joka määrittelee hyvän maun rajat ja toimii kuin terminaattori: sen kanssa ei voi neuvotella, se ei tunne sääliä eikä se pysähdy, ennen kuin sinut on nujerrettu.
Huolestuttavinta on, että yhteisöt antavat periksi kovaäänisen joukon edessä. Ne sensuroivat, pokkuroivat ja pyytelevät anteeksi. Ne taipuvat painostuksen edessä.
Taiteen kuuluu olla hävytöntä, vallankumouksellista ja vähän törkeää – ei pelokasta, ujoa eikä laimeaa. Taiteen kuuluukin olla monitulkintaista – eikä sitä perinteisesti ole joutunut selittelemään. Mutta nykyinen poliittisesti korrekti ilmapiiri on vaarassa latistaa taiteen nurkkaan häpeämään.
Miksi taiteilijat, elokuvantekijät ja animaattorit ovat hukanneet kykynsä panna hanttiin? Mihin ihmisten selkäranka on hävinnyt?
[Sanna Ukkola Ylen blogissaan 8.3.2018 julkaistussa merkinnässä Anastasia Steelen ja Mr. Greyn kielletty rakkaus]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti