Reynolds et al. eivät toki liiku ennestään tuntemattomalla alueella. Kirjailijat ovat kertoneet naisten häikäilemättömästä juonittelusta vuosisatojen ajan. Esseessään ”Naisista” (1851) Arthur Schopenhauer kirjoitti:
Niin kuin leijonilla on kynnet ja hampaat, norsuilla syöksyhampaat, villisioilla torahampaat ja seepialla musteensa, samoin luonto on antanut naiselle puolustautumista varten kyvyn petokseen, ja kaikki miehiset luonnonlahjat kuten ruumiinvoimat ja järki saavat näin vastapainonsa. Näin petollisuus on naisessa myötäsyntyistä ja melkein yhtä luonteenomaista tyhmälle kuin viisaalle naiselle. Niinpä teeskentely on naiselle yhtä luontaista kuin omien aseiden käyttö mainitsemilleni eläimille hyökkäyksen tullessa.Miehiä fyysisesti heikompina ja lajin tulevaisuutta sisällään kantavina olentoina naisille on harvoin eduksi olla peittelemättömän aggressiivisia. Paljon tehokkaampaa on olla kettu kuin leijona.
Mutta juuri siksi ettei heillä ole varaa suorasukaisuuteen, naiset ovat kaunaisempia ja kostonhimoisempia kuin miehet. Siinä missä mies on aktiivinen, nainen on passiivinen; hän hautoo ja hautoo, ja kostaessaan hän käyttää epäsuoria keinoja. Myös tätä tosiseikkaa runoilijat ja romaanikirjailijat ovat lukemattomia kertoja kuvanneet.
[Christopher De Groot Sarastus-verkkolehdessä 25.5.2018 julkaistussa kirjoituksessaan Lisää huonoja uutisia feministeille. Jonka on kääntänyt suomeksi kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti