Senegalin ensimmäinen presidentti perusti itse oman puolueensa, joka
voitti ensimmäiset vaalit maan itsenäistyttyä. Sitten seurasi jotain
hämmästyttävää - muita puolueita ei julistettu laittomiksi, vaan
Senegaliin kehittyi monipuoluejärjestelmä. Edes johtavat
oppositiopoliitikot eivät joutuneet linnaan. Mahdollisesti Senghor oli
saanut tarpeekseen piikkilangan takana olemisesta ollessaan saksalaisten
sotavankeudessa 1940-42. Pitkään Ranskassa asunut Senghor otti toiseksi
vaimokseen (ensimmäisestä tuli ero) ranskalaisnaisen, josta tuli
sittemmin Senegalin ensimmäinen nainen. Läheiset suhteet Ranskaan
säilyivät itsenäistymisen jälkeenkin. Senegal oli niitä parhaiten
pärjääviä Afrikan maita, Senghor kuunteli tarkalla korvalla ranskalaisia
neuvonantajiaan. Väestönkasvukin on ollut suhteellisen maltillista
afrikkalaisittain, sitten itsenäistymisen 1960 väkiluku on vain
viisinkertaistunut. Nyt maa on kylläkin täynnä ja se alkaa
valitettavasti näkyä. Kahdenkymmenen vuoden valtakauden jälkeen Senghor
luopui vallasta vapaaehtoisesti ja kuoli 2001 95-vuotiaana.
[Näin oli lausuttu Jaskan pauhantaa -blogissa 16.5.2018 julkaistussa merkinnässä Heimostaan huononneet, jossa esitellään onnistuneita suuria mustan Afrikan johtajia.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti