Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että käytännössä aurinkovoimalla ei kyetä korvaamaan fossiilisilla tuotettua sähköä, koska sitä on kyettävä tuottamaan aurinkovoiman maksimimäärän verran silloin, kun aurinko ei paista. Tämä johtaa vuorostaan siihen, että hiilivoimalaitokset on pidettävä jatkuvasti käytössä. Niiden määrää ja tehoa voisi jonkin verran vähentää, mikäli säätövoimana käytettäisiin osaksi myös kaasuturbiineja. Ne ovat kuitenkin kalliita, ja jos niitä käytetään vain harvoin, tuotantokin on kallista. Lisäksi Euroopassa kaasun käyttö lisäisi riippuvuutta harvoista toimittajista.
USA:ssa tilanne on toinen, ja siellä kaasuvoimaloita käytetään ympärivuorokautisesti, jolloin ne ovat osoittautuneet hiilivoimaloita halvemmiksi. Idea on joka tapauksessa siinä, että ei rakenneta ja ylläpidetä rinnakkaisia järjestelmiä, joita ei voida käyttää koko ajan.
Kun kysytään pelkästään aurinkovoiman ympäristöhaitoista, niin edellä oleva kuvaus sähköverkon toiminnasta pitäisi kertoa poliitikolle sen, että jo pakko ylläpitää rinnakkaisjärjestelmää tai -järjestelmiä aiheuttaa seurannaisvaikutuksena ympäristöhaitan, jäteongelman lisäksi. Pitäisi siis kysyä, mitkä ovat aurinkovoiman ympäristöhaitat, kun ottaa huomioon myös sen vaatiman säätövoiman ylläpidosta aiheutuvat haitat. Aurinkovoima vaatisi myös isot pinta-alat, ja olisi huomattavan kallista. Syntyvä jäte on haitallista ja energiayksikköä kohden huomattavan runsasta.
[entinen meppi Eija-Riitta Korhola blogissaan 18.6.2018 julkaisemassaan merkinnässä Miksi uusiutuva energia ei vastaa odotuksiin?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti