The Death of Stalin muuntelee historiallisia tosiseikkoja taiteellisiin tarpeisiin, eikä sitä pidä katsoa tarkkana kuvauksena Stalinin kuolemasta ja sen jälkeisistä tapahtumista. Elokuva alkaa kohtauksella, jossa radio-orkesteri soittaa Mozartin pianokonserttoa yleisölle. Ääniteknikko saa Stalinilta puhelun ja käskyn toimittaa hänelle taltiointi esityksestä. Esitystä ei ole kuitenkaan äänitetty, joten konsertto on soitettava uudelleen jotta pääsihteeri saa levynsä. Ennen levyn toimittamista perille pianisti Marija Judina sujauttaa sen mukaan paperilapun, jossa solvaa Stalinia. Luettuaan lapun Stalin saa hysteerisen naurukohtauksen ja tuupertuu aivoverenvuotoon. Tapaus on lainattu Dmitri Šostakovitšin muistelmista ja on saattaa pitää paikkansakin, muttei liity mitenkään Stalinin kuolemaan vaan tapahtui paljon aikaisemmin. Muistelmien mukaan Judina lähetti Stalinille kirjeen saatuaan tältä suuren rahasumman palkkioksi suorituksestaan, ja kirjoitti siinä:
Kiitän teitä, Iosif Vissarionovitš, avustuksestanne. Tulen rukoilemaan Teidän puolestanne yötä päivää ja pyytämään Herraa antamaan Teille anteeksi raskaat rikkomuksenne kansaa ja maata kohtaan. Herra on armelias. Hän antaa anteeksi. Rahat olen antanut sen kirkon korjaukseen, jossa minun on tapana käydä.
Judinan itsetuhoinen kirje ei johtanut mihinkään seuraamuksiin, mitä on joskus pidetty osoituksena Stalinin huumorintajusta. On väitetty, että Judinan soittama pianokonsertto olisi ollut Stalinin levysoittimen lautasella, kun johtaja löydettiin työhuoneeltaan kuolemaksi koituneen sairaskohtauksen jälkeen. Väitteen todenperäisyyttä on mahdoton todistaa.
[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä 11.5.2018 julkaistussa kirjoituksessaan Farssi ja painajainen,
jossa hän käsittelee brittiläis-ranskalaista poliittista satiiria ja
komediaelokuvaa The Death of Stalin (eli suomeksi 'Stalinin kuolema').]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti