Mainitsin aiemmin globalisaation välittömät hyödyt, jotka ovat helposti nähtäviä ja joiden vuoksi se on helposti markkinoitavissa ihmisille. Lapsuudessani Suomi oli paljon suljetumpi yhteiskunta. Tuontitavara, etenkin koneet ja laitteet, maksoivat paljon enemmän. Nykyään mikään ei maksa juuri mitään. Eikö tämä muka ole hyvä asia?
Kun kaikki on halpaa, sillä ei ole myöskään mentaalista arvoa. Ihmisten nurkat täyttyvät hetken mielijohteesta hankitusta, Kiinassa valmistetusta krääsästä. Tekeekö tämä ”yltäkylläisyys” ihmiset onnelliseksi? 80-luvun alussa Sony Walkman -korvalappustereot olivat investointi, johon piti säästää. Tänä päivänä lapsille hankitaan puolen vuoden välein uusi älypuhelin, kun vanha putoaa taskusta asfaltille. Kun tavarat ovat halpoja, niitä ei voi tai kannata korjata niiden hajotessa, eikä niillä ole ehjänäkään jälleenmyyntiarvoa.
Ehkä olen vain tulossa vanhaksi, mutta minusta tuntuu, että pohjimmiltaan useimmat ihmiset - etenkin perheellistyttyään ja lapsia hankittuaan - kaipaavat turvallisuutta, varmuutta ja ennakoitavuutta sekä työelämässä että ympäristössään. Globalisaatio seurauksineen ja lieveilmiöineen, samoin hallitsematon maahanmuutto, on iskenyt juuri näihin arvoihin ja tehnyt elämästä käsittämätöntä. Kaikki eivät ole uraohjuksia, pyrkyreitä ja uusien haasteiden etsijöitä. Monille on paljon arvokkaampaa tietää, että työpaikka on olemassa vielä ensi vuonnakin. Mitä vähemmän heidän tarvitsee murehtia ympäristön muutoksia ja pelätä huomista, sitä enemmän he voivat keskittyä elämään omaa elämäänsä.
Trumpia äänestettiin uskoakseni paljolti siksi, että hän lupasi tuoda työt takaisin kotiin ja palauttaa ylpeyden, ennakoitavuuden ja turvallisuuden duunarin elämään. Onnistuuko hän siinä, on tietysti kokonaan toinen kysymys, mutta tämä on se, mitä häneltä halutaan. Trump nähdään liian yksiselitteisesti uhkana kaikelle hyvälle, kun todellisuudessa hän on uhka vain vallitsevalle maailmanjärjestykselle. Se maailmanjärjestys on hyvä osakesijoittajille, suuryrityksille ja niille, jotka pysyvät sen kyydissä, mutta se ei välttämättä ole hyvä yhteiskunnille kokonaisuutena.
Kansainvälinen kauppa ei tietenkään ole huono asia. Tuonnin pitäisi kuitenkin täydentää kotimaista tuotantoa, ei korvata sitä. Vapaakauppa synnyttää ongelmia etenkin, jos palkkatasot osapuolina olevissa maissa ovat hyvin erilaiset. Tämä pätee niin EU:n sisällä kuin esimerkiksi Yhdysvaltain ja Meksikon välillä. Ainoina vaihtoehtoina eivät onneksi ole joko täysin vapaa kauppa tai ilmatiivis protektionismi. Toivon, että Trump, brexit ja kansallismielinen kehitys EU:n sisällä tuuppaavat maailmanjärjestystä ainakin hitusen uuteen suuntaan.
[Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho MTV:n sivuilla 15.6.2018 julkaistussa vieraskolumnissaan Ihmiset kaipaavat turvallisuutta – siksi liberaali globalismi on kriisissä]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti