1910-luvulla koulutustaso ja aineellinen hyvinvointi olivat moninkertaisesti alhaisempia kuin sata vuotta myöhemmin. Sata vuotta sitten ei ollut samanlaista maallistuneisuuttakaan kuin nykyään.
– Raamatun ja kristillisen kuvaston käyttäminen oli poliittisessa puheessa arvostettu asia, sanoo Raamatun käyttöä sisällissodassa tutkinut dosentti Niko Huttunen.
Hänen mukaansa marxilaisuuteen kuului uskontokritiikki, joka näkyi myös selvästi punaisten kansanvaltuuskunnan tavoitteissa esimerkiksi poistaa kirkolta verotusoikeus. Käytännössä monet punaisiin liittyneet eivät kuitenkaan ajatelleet näin pitkälle.
– Punaisista vain hyvin harva oli sisäistänyt kokonaisuudessaan marxilaisen materialistisen maailmankatsomuksen. Enemmistö tulkitsi luokkasodan kautta saavutettavan hyvinvoinnin raamatullisten silmälasien läpi. Siten lopunajallinen Harmageddonin sota ja kommunistinen vallankumous sulautuivat yhteen.
Työväenliikkeen tunnuslaulun Kansainvälisen säe "tää on viimeinen taisto" oli Huttusen mukaan vain maallistunut versio raamatullisesta lopunajallisuudesta, jonka lopputuloksena Ilmestyskirjassa on tuhatvuotinen onnen aika. Punaiset kävivät ahkerasti kirkossa, ja heidän keskuudessaan kommunistinen vallankumous oli eräänlaista vapautuksen teologiaa.
– Myös vuoden 1886 virsikirjan virsi 381 oli punaisten keskuudessa hyvin suosittu.
Siinä veisattiin: "Mut kerran Herra kostaa työt jumalattomat, rankaisee ansiosta ryöstäjät viekkahat, ne jotka täällä veivät orvolta oikeuden ja lesken leivän söivät, vaivaisen osuuden."
– Virren keskeinen teema oli kosto, jossa omistava luokka saa rangaistuksen. Sodan jälkeisessä punaisessa hengellisyydessä näkyy myös selvästi se, että punaisten kärsimykset ja kuolema teloituskomppanioiden edessä samastettiin Kristuksen kärsimyksen kanssa, Huttunen sanoo.
Hänen mukaansa sodan jälkeen kommunistit janosivat kostoa, mutta sosiaalidemokraatit käsittelivät omaa kipeää menneisyyttään ja menetyksiään kristillisen kärsimysmystiikan avulla.
– Tässä kärsimysretoriikassa teloitetut punakaartilaiset joutuivat Getsemanen ahdinkoon ja Golgatalle, jossa he kärsivät niin kuin Jeesus kärsi ristillä.
Huttusen mielestä Kristukseen samastuminen hankaloittaa tasapuolista keskustelua.
– Jeesuksen kärsimykseen perustuva uhriksi joutumisen malli on siinä, että uhri kärsii syyttömästi. Tämä estää uhrin arvostelemisen.
[Näin oli lausuttu Juhani Huttusen kirjoittamassa Kirkko ja kaupunki -lehdessä 19.1.2018 julkaistussa artikkelissa Pyhä sota, Saatana ja Harmageddon – näin uskonto koettiin Suomen sisällissodassa.]
[Olen julkaissut blogissani muuten kirjoituksen mainitusta virsikirjan virrestä 381, joka on ikävä kyllä joku vuosikymmen sitten poistettu Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon virsikirjasta. Oi, katso: Vanha kunnon 'Jo vääryys vallan saapi' -virsi.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti