Suhdanneteorioistaan tunnettu taloustieteilijä John Keynes ennusti 90 vuotta sitten, että kun kehitys ja teknologia yltävät tarpeeksi pitkälle, päädymme yhteiskuntaan, jossa ihmisten ei tarvitse enää raataa elantonsa eteen.
Vaurautta ja vapaa-aikaa on molempia niin paljon, että ihmiset voivat rauhassa keskittyä harrastuksiinsa ja itsensä toteuttamiseen.
Ennuste meni jokseenkin turvalleen.
Nyt toinen puoli ihmisistä pelkää jäävänsä automaation vuoksi ilman työtä. He murehtivat toimeentuloaan, eivätkä todellakaan koe toteuttavansa itseään.
Töissä olevia puolestaan hiostetaan ponnistelemaan entistä enemmän vapaa-aikansa kustannuksella.
Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen tietää hyvin, miksi Keynesin ennuste meni pieleen. Hän on tuoreessa kirjassaan Onnellisuuksien oivaltaja, mitä tiede kertoo onnesta myllännyt läpi onnellisuuden tieteellisen tutkimuksen koko kirjon.
Keynesin erehdys vaivaa Ojasen mukaan muitakin utopioita, eli ihanteellisia tulevaisuudenkuvia.
– Ne ennustavat aina, että työnteko helpottuu ja vapaa-aika vastaavasti lisääntyy, Ojanen sanoo.
Kehityksen pitäisi johtaa siihen, että on helpompi olla tyytyväisempi kuin ennen, mutta utopiat kompastuvat ihmisluontoon.
– Keynes ei tullut ajatelleeksi, että vaikka tarpeita voi tyydyttää, haluille ei riitä mikään. Niitä tulee aina lisää. Jossain vaiheessa alamme pitää halujamme tarpeina ja tunnemme jatkuvaa tyytymättömyyttä, Ojanen pohtii.
Sama mekanismi selittänee, miksi rikkaita riepoo maksaa veroja – ja riepoo se kyllä köyhiäkin.
[Näin oli lausuttu Harri Palmolahden kirjoittamassa Ylen sivuilla 18.3.2018 julkaistussa artikkelissa Suomi on jo niin rikas, ettei raha enää tuo lisää onnea – onnellisuusprofessorin mukaan meidän pitää nyt keskittyä vaurauden jakamiseen sen haalimisen sijaan, jossa käsitellään psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen näkemyksiä onnellisuudesta nyky-yhteiskunnassa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti