Kapitalistisessa yhteiskunnassa vallitsevien ideologisten tajuntamuotojen ansiosta työelämän ulkopuolella oleminen on useimpien mielestä hyväksyttävää, mikäli sen tekee ”omilla rahoillaan”. ”Ideologisen työttömän” toiminta herättää suuttumusta, mutta aikakauslehdet nostavat ihailevaan sävyyn esille tarinoita downshiftauksesta tai oravanpyörän ulkopuolelle hyppäämisestä. Moni myös lottoaa ja unelmoi voitosta, jonka jälkeen voisi ”elellä omillaan”. Yhteiskunnan rahavälitteisyys mystifioi sen, että näissäkin tapauksissa ihmiset elävät toisten työn varassa.
Toistaiseksi ihmiskunnan on pakko tehdä töitä. Työn lopusta on silti kirjoitettu paljon. 1800-luvulla vaikuttanut sosialistiteoreetikko Paul Lafargue vaati työn määrän minimoimista. Vielä 1900-luvun alkupuolella ajateltiin optimistisesti, että työaika tulee tulevaisuudessa lyhenemään merkittävästi. Esimerkiksi taloustieteilijä John Maynard Keynes piti todennäköisenä 15-tuntiseen työviikkoon siirtymistä. Nämä ennusteet ovat osoittautuneet toistaiseksi katteettomiksi. Tuottavuuden kasvusta huolimatta työajan lyhentäminen ei näytä poliittisesti realistiselta tavoitteelta.
Rajallisten resurssien maailmassa voisi silti olla perusteltua löysätä tahtia. Tällä hetkellä kulutamme luonnonvaroja yli maapallon kantokyvyn. On mielenkiintoista, että julkisessa keskustelussa demonisoidaan nimenomaan kuluttaminen, vaikka tuotanto ja kulutus ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Luonnon kantokyvyn huomiointi edellyttää sekä tuotannon että kuluttamisen vähentämistä.
Tällä hetkellä Suomessa pyritään kuitenkin pidentämään työaikaa. Porvarillisen yhteiskunnan toimintalogiikka kannustaa joustamaan ihmisten hyvinvoinnista ja vapaa-ajasta. Ihmisistä yritetään pusertaa irti mahdollisimman paljon, vaikka tuottavuus työtuntia kohden voisi monilla aloilla olla parempi, jos työpäivät olisivat lyhyempiä.
[Näin oli lausuttu Juuso Koposen kirjoittamassa Antroblogissa 7.3.2018 julkaistussa kirjoituksessa Työ ihmissielun kirouksena.]
[PS. Itse pitäisin toivottavana seitsemäntuntiseen työpäivään siirtymistä. Ennen kaikkea siksi, että koska työttömyys on Suomessa edelleen niin laajaa, niin työajan lyhentäminen jakaisi työtä. Mutta jos tähän ryhdyttäisiin, niin tulisi korottaa pienimpiä tuntipalkkoja.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti