Oma taiteenlajinsa on se, kun kirjailijat neuvovat kirjailijoiksi haluavia.
Yksi vuosisatoja toistunut neuvo käskee lukemaan mahdollisimman paljon ja erityyppistä tekstiä. Nyt moni haluaa kirjailijaksi, vaikka ei olisi koskaan lukenut kirjaa. Se voi olla onni kirjailijoille, joiden kirjoja juuri kukaan ei osta. He saavat sentään myytyä Näin tulet kirjailijaksi -kursseja.
Kirjailijaksi voi siis tulla, vaikka ei lukisi. Se kertoo jotain ajastamme. Ylisukupolvista tietoa – sitä, jota joskus kutsuttiin viisaudeksi – tärkeämpää on oma ego ja usko omaan erityisyyteen.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 22.2.2023 julkaistussa Niclas Storåsin kirjoittamassa maksumuurin takana olevassa kolumnissa Teksti tekee kuolemaa.]
Legendaarinen toimittaja, kirjailija ynnä muuta Aarno "Loka" Laitinen lausui aikoinaan, että nykyään kirjailijat ovat tyttösiä jotka 17-vuotiaina löysivät pillunsa, 19-vuotiaina kirjoittivat siitä 250 sivua ja pokkaavat sillä seuraavan Finlandia-palkinnon.
VastaaPoistaToisaalta USAlaiset juutalaiset mieskirjailijat kuulemma kirjoittavat neuroottisia romaaneja ympärileikatusta vehkeestään.
Runoileminenkin on nykyään ja ollut toki jo pitkään helppoa, kun ei tarvitse välittää runomitoista;
sen kun kirjoittaa järjetöntä liirumlaarumia.
Julkaisukynnys ja kehut tosin edellyttävät aiempaa menestystä vaikkapa taitoluistelussa.
Mielestäni Yhdysvaltain juutalaisten miespuolisten kirjailijoiden tuleekin kirjoittaa neuroottisia romaaneja ympärileikatusta vehkeestään.
VastaaPoistaMun mielestäni runoudessa on parasta se, ettei sen tarvitse olla kertomakirjallisuutta ja että siinä voi käyttää mitä säännöstöä tahansa.
Minusta runouden erottaa turhasta lörpöttelystä nimenomaan runomitta.
PoistaEllei sitä vaadita, kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa lörpöttelyä runoudeksi.
No, makuasioita.
Olen tehnyt itse kaikenlaisia runouskokeiluja.
Poista