Jakolinjat näkyvät muun muassa ”rumassa puheessa” kaupunkien ja syrjäseutujen ihmisten välillä, sekä siinä, miten aiheellinenkin kritiikki EU:n valuvioista leimaa puhujansa perussuomalaiseksi.
[Näin oli lausuttu Maailman kuvalehdessä 17.6.2023 julkaistussa Juha Riihimäen kirjoittamassa artikkelissa ”Tähtään siihen, että olisin joka päivä pikkuisen väärässä ja voisin oppia jotain uutta”.]
[Tuo leima ei sinänsä kuitenkaan ole ruma. Tai voi olla ruma mutta ainoastaan sellaisten ihmisten kielenkäytössä, jotka leimaavat Perussuomalaiset ja puolueen kannattajat ali-ihmisiksi.]
[Ja voi hyvin olla myös, että aiheellista EU-kritiikkiä kuulee nyky-Suomessa lähinnä Perussuomalaisten ja puolueen kannattajien suusta. Kritiikin kieltäminen Euroopan unionia kohtaan myös aiheuttaa kritiikin kieltäjien maailmankatsomukselle korvautumista toisella.]
Kaupunkilaisten ja syrjäseutulaisten välillä esiintyy rumaa puhetta molempiin suuntiin.
VastaaPoistaPääkaupunkiseudulla mielellään julistetaan kuinka se elättää koko muuta Suomea, mihin vastataan asian olevan päinvastoin:
yritysten pääkonttorit ovat pääkaupunkiseudulla, mutta tuotanto muualla josta se kupataan hesalaisten porsasteltavaksi.
Kehä kolmosen sisäpuolella sen ulkopuolisia pilkataan sukurutsatuiksi poronnussijoiksi, mihin vastataan asian olevan päinvastoin:
nehän ovat kaikki Kehä kolmosen sisällä, koska sinne valuu muualta se kaikkein huonoin aines.
Rumaa on, kerta kaikkiaan.
Mutta Eeuuta ei liene todellakaan varaa arvostella kauniistikaan, ellei halua tulla leimatuksi persuksi.
Mikä ei tietenkään haittaa jos on sellainen.
Sittemmin edesmennyt Tapio Tuuri oli vielä eläessään kertonut työpaikallaan olleen naisen, joka oli sitä mieltä, että EU:ta ei saa kritisoida.
Poista