maanantai 4. syyskuuta 2023

S Kauhukirjailija H. P. Lovecraftin rasismi, osa 1

Lovecraftin rotunäkemykset tosiaan olivat jyrkkiä jopa aikakaudelle, jolloin julkaistiin Madison Grantin ja Lothrop Stoddardin teokset. New Yorkissa asuessaan hän kirjoitti eräälle ystävälle vaimosa kanssa Bronxiin tekemästään kävelyretkestä: ”Vannon käsi sydämellä, että minut voi ampua ellei jokaisesta neljästä vastaantulijasta kolme – ei, yhdeksän jokaisesta kymmenestä – ollut velttoja, haisevia, virnuilevia nekruja.” Kuusi vuotta myöhemmin hän kirjoitti: ”[New Yorkin] Väestö on sekarotuinen lauma, jonka näkyvän enemmistön muodostavat vastenmieliset mongolidiset juutalaiset, ja karkeat kasvot ja huonot käytöstavat kuluttavat ihmisen niin loppuun, että sitä tuntee halua motata jokaista näkemäänsä pirun äpärää.” Tässä vain pari painokelpoisemmasta päästä olevaa esimerkkiä näkemyksistä, joita Lovecraft esitti taajaan kirjeissään. Pitää kuitenkin huomauttaa, että hänen ei kertaakaan tiedetä loukanneen tai vahingoittaneen inhoamiaan ihmisiä. Hänen vaimonsa Sonia Greene ja monet hänen läheisistä ystävistään olivat juutalaisia. Vuosikymmeniä Lovecraftin kuoleman jälkeen Sonia yritti väittää, että hänen miehensä antisemitismi oli saanut hänet jättämään tämän, mutta todellisuudessa Lovecraft itse vaati eroa vastoin vaimonsa tahtoa. Kaikkien selontekojen mukaan Lovecraft oli hurmaava, erittäin kohtelias ja ystävällinen mies, loistava keskustelukumppani ja seuramies, oppinut ja nopeaälyinen. Hänen ihailunsa Hitleriä kohtaan näyttää lakanneen hänen kuultuaan natsien väkivaltaisista hyökkäyksistä juutalaisia vastaan.

[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 7.5.2023 julkaistussa yhdysvaltalaisen poliittisen teoreetikon Samuel T. Francisin (1947-2005) kirjoittamassa klassisen yhdysvaltalaisen kauhukirjailijan H. P. Lovecraftin (1890-1937) kommentaarissa Pimeyden ytimessä.] 

[PS. Olen myös kirjoittanut pienen arvostelun kauhukirjailijan tekstistä Varjo Innsmouthin yllä, jossa käsittelen pienesti myös miehen rasismia.]

4 kommenttia:

  1. Mahtoikohan Lovecraftin antisemitismi olla samankaltaista kuin erään raittiusmiehen aate:
    hän joi olutta ja poltti sikareja, koska olut ei ollut alkoholia eivätkä sikarit tupakkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1990-luvulla eräs bosnialainen muslimimies nautti televisiossa olutta. Häneltä kysyttiin, että miten tuommoinen sopii yhteen islaminuskon kanssa. Mies vastasi, ettei olut ole alkoholia.

      Myöskin wanhoina hyvinä aikoina eli esim. 130 vuotta sitten raittiusliike saattoi joissain tapauksissa olla pelkkä kohtuullisuusliike.

      Poista
    2. Niinhän tuo Zakari Topeliskin kannatti raittiusaatetta:
      hän toivoi suomalaisten alkavan juoda raa'an palowiinan sijaan olutta.

      Poista
    3. Aikoinaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa yläluokka oli alkanut vaivaantua siitä, että alaluokka joi itseänsä kuoliaaksi halvalla ginillä. Se ei ollut kiva juttu, koska oli vaarana, että työläiset kuolisivat sukupuuttoon. Homma hoidettiin sitten kuntoon verotuksen avulla, ja nykyään britit ovat olutkansaa/olutkansoja.

      Poista