S Suomen genetiikka ja historialliset ja epähistorialliset kielet

Sillä väestöllä, joka nykyään rajautuu suomalaiseksi juuri kielen perusteella, on menneisyydessä ollut useita kieliä: jääkauden jälkeen ne Suomen alueen alkuasuttajat (alkaen noin 8500 eaa.), joilla on jälkeläisiä nykysuomalaisissa, puhuivat jotakin tuntematonta paleoeurooppalaista kieltä. Mahdollisesti tyypillisen kampakeramiikan aikaan (vuoden 3900 eaa. jälkeen) Suomeen on saapunut idästä ihmisiä, jotka puhuivat uutta kieltä; tämäkin paleoeurooppalainen kieli on sittemmin kadonnut, mutta puhujien jälkeläisiä on nykysuomalaisissa. Kivikauden lopulla (noin 3000 eaa.) lounaisrannikolle on todennäköisesti tullut ihmisiä, jotka puhuivat kantaindoeuroopan murretta; heidänkin jälkeläisiään on nykysuomalaisissa. Pronssikaudella (vuoden 2000 eaa. jälkeen) idästä tuli Suomeen ihmisiä, jotka puhuivat uralilaista kieltä; tuo kieli alkoi kehittyä kohti kantasaamea, ja näidenkin ihmisten jälkeläisiä on nykysuomalaisissa. Rautakaudella (aikaisintaan 500 eaa.) Suomeen tuli kantasuomen varhaisia murteita puhuvia ihmisiä: lounaisrannikolle he tulivat Suomenlahden yli Virosta ja kaakkoisosiin Karjalankannasta myöten. Näidenkin ihmisten jälkeläisiä on nykysuomalaisissa.

[Näin oli lausuttu kielitieteilijä Jaakko Häkkisen sivuilla 15.5.2007 julkaistussa kirjoituksessa Vielä suomalaisuudesta.]