70-luvun aatteelliselle suomalaiselokuvalle tyypillisesti täytyy myös Lehdon ja Honkasalon alleviivata, mitä mieltä asioista pitää oikeasti olla. Lopussa näytetään mustavalkoisia valokuvia keskitysleirien uhreista ja käydään läpi Siitoimen vankilaan joutumisen yksityiskohtia. Natsijoukko oli käynyt räjäyttämässä kommunistien Tiedonantaja-lehden toimituksen, ja Siitoin tuomittiin viideksi vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen. Syynä tuomioon oli myös Pariisin rauhansopimuksessa kielletyn järjestön perustaminen.
On hieman sääli, että Vaaran merkki jäi niin lyhyeksi elokuvaksi, sillä kärsivällisyydellä ainesta täyspitkään dokumenttiinkin oltaisiin varmasti saatu. Tosin Honkasalon omat hermot pettivät siinä vaiheessa, kun Siitoin saapui kertomaan hänelle enneunesta, jossa molemmat ratsastivat valkoisella hevosella liekehtivällä kirkon alttarilla. Lienee siis ymmärrettävää että ohjaajapari häipyi kuvioista niinkin äkkiä.
[Näin oli lausuttu elitisti-sivustolla 20.5.2014 julkaistussa Paavo Ihalaisen kirjoittamassa elokuva-arvostelusikermässä "Magnumit on täällä aina valmiina" - Pekka Siitoin dokumenttielokuvissa). Tekstissä käsitelty The Sign of Danger -dokumenttielokuva oli ilmestynyt vuonna 1978.]
Valtakunnanjohtaja, okkultisti, rivologi ynnä muuta ynnä muuta Pekka Siitoin oli niin monumentaalinen hahmo, että ellei häntä olisi ollut, jonkun olisi pitänyt keksiä hänet.
VastaaPoistaTosin luomusta olisi silloin varmaan pidetty epärealistisena.
Kyllä. Hän oli ainutlaatuinen jopa natsien riveissä.
Poista