Alun poliittinen terrori vaimeni myöhemmin – viesti oli mennyt perille poliitikoille. Seitsemäntoista vuoden poliittisen jääkauden ja taloudellisen kehityksen jälkeen Chile palautui rauhanomaista tietä demokratiaan vuonna 1990. Demokratiaa leimasi pitkään uuden sotilasdiktatuurin pelko. Tämä uhka vaikutti samalla tavalla kuin Venäjän uhka Suomessa. Uutta demokratiaa leimasi voimakas yhteen hiileen puhaltaminen. Juntan talouspolitiikka jatkui, mutta samalla siirryttiin tulonjakoa tasaavaan sosiaalipolitiikkaan.
Chile palasi toimivaan demokratiaan tavalla, joka oli epätyypillinen Latinalaiselle Amerikalle. Demokratiaa leimasi merkittiävä etu: halu suvaita, tehdä kompromisseja, jakaa valtaa ja hyväksyä vallan vaihtuminen. … Demokraattiset hallitukset jatkoivat Pinochetin talouspolitiikkaa suurimmalta osin, koska sen tajuttiin olevan hyödyllistä pitkällä tähtäimellä. … Seuraus on ollut että Chilen talous on kasvanut vuoden 1990 jälkeen nopeasti…
Chilen polarisaatio samoin kuin 1900-luvun alun Suomenkin polarisaatio parani uhan ja trauman myötä. Suomessa uhka oli ulkoinen (Venäjä) ja Chilessä sisäinen (armeija). Uhkatietoisuus on demokratian vahvistaja.
[Näin oli lausuttu verkkolehti Sarastuksessa 24.8.2023 julkaistussa Jukka Aakulan kirjoittamassa artikkelissa Kun kuulen sanan arvot, poistan varmistimen (Osa II).]
Sittenhän Pinochetiä voi kiittää kovakouraisesta politiikastaan siteeraamalla suomalaista sananlaskua:
VastaaPoistaparempi kertarutina kuin ainainen kitinä.
Presidentti Allende oli kai suhteellisen harmiton kansalaisvapauksien kannalta. Hän ei mennyt laitavasemmiston touhuihin täysillä mukaan, ja siitä häntä on arvosteltukin. Pitäisin Pinochetin ja asevoimien vallankaappausta Chilessä sikäli huonona asiana. Vaikka siitä koitui sitten tällaista hyvääkin.
Poista