Martti Luther ei aikoinaan, uuden ajan aamunkoitossa, kaihtanut tekemästä pilaa itse Perkeleen majesteetistakin, vaikka hän uskoi lujasti sen olemassaoloon ihan konkreettisessakin hahmossa. Hänen uskonsa oli ilmeisesti kyllin luja että, hän samaan aikaan saattoi edustaa aivan uutta aikaa, joka salli jokaiselle oikeuden ajatella itse noita suurimpia ja perinnäisimpiä uskon asioita. Voimme vain kuvitella, mitä siitä tulisi, jos myönnettäisiin vastaava oikeus nykyihmiselle.
Olemme selvästi jo painuneet tuon tason alapuolelle. Kuten somen keskusteluista käy vakuuttavasti ilmi, sekä usko perkeleen mahtiin että sairaalloinen pelko joutumisesta sen saastuttamiksi ovat aivan normaalina pidetty osa nykyaikaista sielunmaisemaa.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 29.6.2023 julkaistussa merkinnässä Lehdistö ei ole mikään raastuvanoikeus.]
Perkele on meillä aina keskuudessamme;
VastaaPoistase vain muuttaa muotoaan aika ajoin.
Köyhät teillä on aina keskuudessanne. Niin myös Perkele.
PoistaYksi on toisen vapaustaistelija ja toisen Perkele.