Valtaosa väkivallasta on kuitenkin niin sanottujen tavallisten ihmisten tekemää. Hekin ovat myös varsin valmiita sotimaan ja tappamaan vihollisia, kun käsky siihen käy. Lauerma pitää tätä varsin mielenkiintoisena puolena ihmisen pahuutta.
− Me olemme sosiaalisia eläimiä. Niinpä me todella takerrumme siihen ryhmäidentiteettiin ja näemme muissa jotain muuta kuin inhimillisen olennon, jota ei saa tappaa.
Sodissa ja sisällissodissa nähdään myös niin sanottuja regressiivisiä ryhmäilmiöitä, joissa yksittäisistä julmuuksista alkanut kostonkierre johtaa hyvin nopeasti laajaan massaväkivaltaan ja jopa siviilien joukkomurhiin. Tässä suhteessa ihminen myös eroaa muusta luonnosta.
− Luonnossa hyvin harvoin tapetaan yli oman tarpeen. Todellisten joukkomurhien aikaansaaminen itse asiassa edellyttää kulttuuria, sivistystä ja uskontoja.
Lisäksi on vielä yksi pahuuden muoto, joka on Lauerman mukaan selvästi aliarvioitu: välinpitämättömyys. Useimmat ja suurimmat pahuudet on mahdollistanut se, että suuri ihmismassa ei katso asiakseen puuttua.
− Tällainen passiivinen, välipitämätön pahuus on sellaista, että se valitettavasti koskee meistä varsin monia.
[Näin oli lausuttu Apu-lehdessä 5.9.2022 julkaistussa Janne Itkosen kirjoittamassa artikkelissa Pahuuden juuret ovat syvällä evoluutiossa − Hannu Lauerma: "Kaikilla ihmisillä on joissain olosuhteissa valmius väkivaltaan ja rankkoihinkin hirmutekoihin".]
Tietääkseni muurahaisyhteisöjen toisia muurahaisia ja muitakin yhdyskuntahyönteisiä kuten termiittejä vastaan käymissä sodissa ei tappavaa väkivaltaa säästellä.
VastaaPoistaVihollinen pyritään tappamaan viimeiseen tuntosarveen.
Muurahaisillakin saattaa olla eräänlainen kulttuuri, noin niinkuin hyönteisten tasolla.
Uskontoa ja sivistystä niillä ei taatusti ole.
Mutta sosiaalisia eläimiä ne taatusti ovat, enemmän kuin ihmiset, ja joukkomurhia tekevät.
Ehkei Lauerma ole perehtynyt aiheeseen aivan loppuun asti?
Ehkei. Muurahaisilla ei liene edes kovin vahvasti kulttuuria.
Poista