Kiinnostavaa on muun muassa viinan rooli kylän elämässä. Viina on harvinainen ylellisyyshyödyke, jonka polttoa ja myyntiä säännöstellään jo lain voimalla, joten kyse on 1860-luvun nälkävuosien jälkeisestä ajasta. Venematkalaiset käyvät katsomassa ruhtinas Dolgorukin kaatumispaikalle pystytettyä patsasta, joten tuo tapahtuma sijoittuu aikaisintaan 1880-luvulle.
Viinaa muuten tarjotaan hautajaisissa jo aamusta lähtien ja monipäiväisissä häissä se tietenkin virtaa vuolaana. Myös naiset maistelevat viinaakin, vaikka viini taitaa olla enemmän suunmukaista. Juopot, jotka eivät hallitse juomistaan, ovat sitten harvinaisuuksia, joita akat könistävät.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 13.5.2023 julkaistussa merkinnässä Kehitysmaan meininkiä, joka käsittelee Kauppis-Heikin eli Heikki Kauppisen (1862-1920) tekstejä.]
Suomeen oli 1910-luvulla kehittymässä keskieurooppalaistyyppinen olutkulttuuri.
VastaaPoistaKieltolaki tuhosi sen tehokkaasti.
Vielä nykyäänkin hämmästyttää, että maamme alkoholipolitiikassa äänessä on niinkin paljon ihmisiä, jotka vaikuttavat joko raivoraitistuneilta alkoholisteilta tai alkoholistiperheissä traumatisoituneilta.
Heidän terminologiassaan kaikki alkoholi on viinaa ja kaikki alkoholinkäyttö viinanjuontia.
Kaikki viinaloissa viinaa juovat viinanjuojat ovat alkoholisteja tai tulossa sellaisiksi, ja jos heidän kanssaan yrittää ottaa puheeksi suurimman osan alkoholinkäytöstä olevan kuitenkin kohtuukäyttöä, he saavat tolkuttoman raivokohtauksen.
Eivät he enemmistö ole, mutta oudon paljon heitä on.
Joo. Satuin käymään juuri nyt torstaina kolmen muun toverin kanssa paikallisessa hyvässä kapakassa. Kaksi heistä nautti kanssani kolmeen pekkaan kolme erilaista olutta: yksi pilsneri, yksi IPA-olut ja yksi kahvikermastout. Eli jokainen oluista jaettiin kolmeen lasiin.
Poista