Helsingin Sanomat teki kyselyn koulukiusaamisesta johon vastasi 300 entistä koulukiusattua. Yhteiskunnan kykenemättömyyttä ratkaista ongelmaa väkivaltamonopolinsa kautta kävi ilmi kyselystä. Usein kiusaaminen päättyi vasta yksityisen väkivallan käytön jälkeen. Kiusatun lähisukulainen käytti tai uhkasi käyttää väkivaltaa kiusaajaa kohtaan.
28 vuotiaan ex-kiusatun tarina oli kuvaava:
Koulun ja kiusaajan vanhempien kanssa oli ties mitä keskusteluja. Joka keskustelun jälkeen kiusaaja kosti minulle. Eräänä päivänä koulumatkalla kiusaaja pahoinpiteli minut. Kerroin asiasta heti äidille, ja sattumoisin isoveli kuuli huoneen ulkopuolelta. Hän ei sanonut sanaakaan, käveli vain ulos. Seuraavana päivänä kiusaaja tuli pyytämään anteeksi. Myöhemmin kuulin, että veljeni oli mennyt kiusaajan kotiin ja hakannut tämän perusteellisesti. Veljeni toimi mielestäni moraalisesti oikein. Toivon että omat lapseni tarvittaessa taistelevat toistensa vuoksi myös.
Toisin sanoen kiusattu kuvasi veljensä tekoa moraaliseksi väkivallaksi. Veli puolusti veljeään, koska koki velvollisuudekseen auttaa. Kiusattu generalisoi veljensä väkivallan normiksi: Ihmisen on taisteltava läheistensä puolesta tarpeen vaatiessa vaikka väkivalloin.
Lukijan on helppo tunnistaa harjoitettu väkivalta moraaliseksi väkivallaksi. Vaikka osa suomalaisista ajattelee, että veli toimi väärin koska väkivalta (omankäden oikeus) ei koskaan ole ratkaisu, nämäkin ihmiset kykenevät yleensä ymmärtämään hyvin veljen motiivin.
[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 15.10.2022 julkaistussa Jukka Aakulan kirjoittamassa kolumnissa Moraalinen väkivalta.]
Oliko se omankädenoikeutta, kun suomalaiset alkoivat Venäjän-Japanin sodan tappiota seuranneessa järjestysvallan romahtamisen tilanteessa muodostaa suojeluskuntia täyttämään turvallisuusvajetta?
VastaaPoistaJos oli, oliko se paha asia?
No jos kyse ei ollut siunatusta esivallasta, niin kai kyseessä oli sitten omankädenoikeus.
Poista