Kirjabisnes pysyy elossa jotenkuten äänikirjojen suosion ansiosta. Äänikirjojen kuuntelu kasvoi viime vuonna 16 prosenttia. Samaan aikaan podcastien suosio on huipussaan.
Ääni on peittämässä luetun sanan.
Itsekin saatan kuunnella podcasteja ja äänikirjoja toistakymmentä tuntia viikossa.
Kuuntelemalla voi saada paljon tietoa ja uusia ajatuksia. Samalla voi siivota, urheilla tai liikkua paikasta toiseen. Mutta siinä juuri piilee äänen ongelma.
Mielestäni tiedon vastaanottaminen on vasta ensimmäinen vaihe mitä tahansa mediaa kuluttaessa. Tietoa voi tankata päähän loputtoman paljon, mutta se ei pakota ajattelemaan. On eri asia muistaa kuin ajatella, omaksua ja ymmärtää.
Ääni ja video ovat jatkuvasti eteneviä. Ne alistavat kohteensa reagoimaan ja tuntemaan mutta eivät välttämättä pysähtymään.
Tekstiä lukemalla voi pysähtyä, ajatella, haastaa ja edetä juuri sillä vauhdilla, joka tuntuu sopivalta. Lukijana olen hidas, mutta koen sen myös onnekseni. Yleensä en vain etene, vaan ehdin myös ajatella lukiessani, haastaa tekstiä ja itseäni. Välillä etenen niin hitaasti, että herään 20 minuutin kuluttua kirja sylissäni.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 22.2.2023 julkaistussa Niclas Storåsin kirjoittamassa maksumuurin takana olevassa kolumnissa Teksti tekee kuolemaa.]
Minä en kuuntele äänikirjoja enkä podcasteja.
VastaaPoistaSuorastaan kiukuttaa, kun jossain on linkki johonkin YouTube- tai muuhu videoon:
siellä joku pärstäänsä selvästi rakastava hölisee kameralle puoli tuntia asiasta, joka kiinnostaa mutta saadakseni sen tietooni pitää kuunnella puoli tuntia lätinää.
Jos se olisi purettu transkriptiksi vaikka kaikkine ööhöttelyineen, sen voisi lukea ja omaksua parissa kolmessa minuutissa.
Mutta eeei.
Ei ei ei;
koska nykymaailman länsimainen ihminen ei enää osaa lukea tekstiä eikä pysty keskittymään kultakalaa kauemmin, täytyy kaikki sanottava laitaa kuunneltavaan ja katseltavaan muotoon.
Sitä voi sitten kuunnella kun hyppii ja pomppii ympäriinsä, kun ei pysty istumaan paikallaan.
Siitä syystä kakaroiilta ei voida kouluissakaan kerätä älyhärpäkkeitä pois.
Miten ne muuten saataisiin pysymään paikallaan?
Kun kaverini laittavat kaiken maailman videonpätkiä nähtäväkseni, niin eläinvideoita ehkä lukuunottamatta eivät minua yleensä kiinnosta.
PoistaTeksti on varsin taloudellinen kapine.