Taiteeseen on ainakin ennen kuulunut tietynlainen rahan kielto. Sosiologi Pierre Bourdieu opetti, että taide on muodostanut taloudelle vastakkaisen maailman, jossa kutsumuksen voimaa on mitannut se, kuinka piittaamaton on porvarillisen elämän vaatimuksista. Tosin taloudellista pärjäämistä ylenkatsovan taiteilijan rooli ei ehkä enää ole kovin houkutteleva.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 29.5.2023 julkaistussa Mikko Puttosen kolumnissa Kaikki koulutus ei lyö leiville.]
[Toisaalla kirjoituksessa sanotaan, että taiteilijoille apurahan saaminen on eräänlainen lottovoitto. Mutta jos taiteilijan työlle ei ole tarpeeksi rahanarvoista kysyntää, niin eikö taiteilija voisi jatkaa työtään osittain harrastuspohjalta ja valita leipätyökseen jonkin muun homman?]
Aikoinaan taiteilijat hankkivat itselleen mesenaatteja.
VastaaPoistaTai ehkä mesenaatit hankkivat itselleen taiteilijoita, en oikein tiedä?
Ehkä suhde eteni sittenkin lähinnä jälkimmäisellä tavalla.
Tämäkin vanha hieno perinne piti hävittää, kun the Valtio™ omi itselleen mesenaatin roolin, samoin kuin muutaman muunkin kuten perheenisän.
Mesenaatit voisivat kyllä olla yhtä kivoja kuin manaatit.
Poista