Se arki, mistä Aleksandr Solzhenitsyn antaa usein vielä fiktiivisen kuvan, tulee nyt tarkemmin dokumentoiduksi keskeisessä osuudessa Elämä ja työ leireillä (s. 165-478). Gulag oli laajetessaan perin neuvostoliittolainen ja “teollinen” ilmiö vielä pitkään Stalinin kuoleman jälkeen. Tämä todentuu ansiokkaassa loppuluvussa ja johtopäätöksissä Leiriteollisen kompleksin nousu ja häviö 1940-1986 (s. 479-645). Leirit eivät olleet pääosin tuhoamisleirejä, vaan enemmänkin orjatyötä käyttävää organisoitua “teollisuutta”. Paljon riippui paikallisista sääoloista ja johtotason henkilökunnastakin. Kuolleita, siis teloitettuja ja nälkään, kylmään ja sairauksiin nääntyneitä oli vähintäänkin pari-kolme miljoonaa (joidenkin lähteiden mukaan viisikin miljoonaa), kun taas Gulagin läpikävi varovaisenkin arvion ja Applebaumin esittämän luvun perusteella lähes 18 miljoonaa leireille tuomittua. Moni siis palasi – ja vaikeni, pelon ja sensuurin vuosina.
[Näin oli lausuttu Suomen humanistiverkko Agricolan sivuilla 21.10.2022 julkaistussa Pentti Straniuksen kirjoittamassa kirja-arvostelussa GULAG – vankileirien koko kuva, jossa käsitellään Anne Applebaumin teosta Gulag. Vankileirien saariston historia, joka on nimensä mukaisesti tietokirja ja tutkimus stalinistisen “vankileirien saariston” historiasta. Straniuksen mukaan tällaista teosta ei ole aikaisemmin ilmestynyt suomen kielellä.]
Mahtoiko GULAGissa olla yhtään varsinaista tuhoamisleiriä, jonka ainoa funktio olisi ollut Belzecin, Chelmnon, Sobiborin ja Treblinkan tavoin murhata ja hävittää sinne lähetettyjä järjestelmällisesti?
VastaaPoistaEi tule itselle ainakaan yhtään mainintaa sellaisesta leiristä mieleen;
Stalinin leireissä tapettiin enimmäkseen epäsuorasti työllä, nälällä ja taudilla, mutta se ei ollut päätarkoitus toisin kuin Vernichtungslagereissa, joissa ei ollut mitään muuta toimintaa.
Ehkä ainoa poikkeus tähän sääntöön oli se, kuinka vuonna 1921 kapinaan Kronstadtissa ryhtyneitä vapaudenhenkissosialistisia matruuseja kohdeltiin.
Poista