Tässä kohtaa minun on pysähdyttävä kuvailemaan asennettani neuvostohallintoon.
En ole koskaan käynyt Venäjällä ja tietoni maasta perustuvat vain siihen, mitä kirjoista ja sanomalehdistä voi saada selville. Vaikka kykenisin, en haluaisi sekaantua Neuvostoliiton sisäisiin asioihin: en tuomitsisi Stalinia ja hänen työtovereitaan pelkästään heidän barbaaristen ja epädemokraattisten menetelmiensä takia. On aivan mahdollista, etteivät he parhaalla tahdollaankaan olisi voineet toimia toisin sikäläisissä olosuhteissa.
Mutta toisaalta minulle on ehdottoman tärkeää, että länsieurooppalaiset näkevät millainen neuvostovalta todellisuudessa on. Vuodesta 1930 en ole juurikaan löytänyt todisteita, että Neuvostoliitto olisi matkalla kohti mitään sellaista, mitä voisi oikeasti pitää sosialismina. Päinvastoin, olen nähnyt selviä merkkejä sen muuttumisesta hierarkkiseksi yhteiskunnaksi, jonka johtajilla ei ole sen enempää syytä luopua vallastaan kuin millään muullakaan hallitsevalla luokalla. Lisäksi, Englannin kaltaisen maan työläiset ja älymystö eivät ymmärrä että tämänhetkinen Neuvostoliitto on aivan erilainen kuin se oli vuonna 1917. Yhtäältä he eivät halua ymmärtää tätä (ts. he haluavat uskoa, että jossakin todella on aidosti sosialistinen maa), toisaalta he ovat tottuneet tiettyyn julkisen elämän vapauteen ja kohtuullisuuteen eivätkä lainkaan kykene käsittämään totalitarismia.
[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 27.5.2023 julkaistussa brittiläisen kirjailijan ja toimittajan George Orwellin (1903-1950) tekstissä Esipuhe ”Eläinten vallankumouksen” ukrainankieliseen laitokseen.]
[Niinhän se on, että kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.]
Oliko se Neuvostoliitto sitten missään vaiheessa muuta kuin hierarkkinen valtio tsaarinvaltakunnan tavoin?
VastaaPoistaTsaarin tilalle tuli punainen tsaari Lenin, aatelin tilalle uusi punainen puolueaateli, tsaarin salaisen poliisin Ohranan tilalle punainen salainen poliisi Tšeka ja maaorjat siirtyivät maanomistajien alamaisuudesta kolhoosien alamaisuuteen.
Muuten sama malli kuin ennen paitsi, että kaikilla meni keskimääräisesti huonommin kuin ennen.
No ennen kuin kommunistit olivat saaneet vakiinnutettua yksinvaltansa, oli neuvosto-Venäjällä nämä valtiosta riippumattomat työläisten ja sotilaiden neuvostot. Ja välittömästi tsaarin vallasta luopumista seuranneina kuukausina oli muutenkin meininki jonkin verran demokraattista. Mutta sitten kommunistit kaappasivat hallitusvallan itselleen, ja seuraavien vuosien aikana he ei-kommunistiset puolueet yhden toisensa ajälkeen kielsivät. Heitä niin pelotti, että muiden puolueiden olemassaolo voisi johtaa kapitalismin palauttamiseen.
PoistaKommunistit oli alun perin erottanut normaaleista sosiaalidemokraateista heidän taipumuksensa nähdä marxilaiset työväen vahvasti valikoituneena etujoukkona. Ja niin se johti heidän eroonsa marxilaisuudesta.
1970- ja 1980-luvuilla kuitenkin tavallisella kansalla alkoi olla jo jonkinlainen säällinen elintaso. He olivat keskenään melko tasa-arvoisiakin, kunhan muistivat olla arvostelematta Puoluetta. Rahaa oli käytössä, mutta aina sillä ei saanut tavaraa, kun kulutustavaroiden tuotanto kulki jossain määrin jälkijunassa edelleen. Mutta kun talous alkoi samalla yskiä pahasti, niin se johti maan romahtamiseen.