Ihmisoikeuksista on tullut osa arkipäiväistä etujen ajamisen politiikkaa. Aikanaan sanottiin, että ihmisoikeudet ovat universaaleja, jakamattomia ja luovuttamattomia. Mutta nyt näyttää siltä, ettei ole olemassa etua tai arvoa, jota ei voitaisi puolustaa ihmisoikeuksiin viittaamalla.
Jos historiallinen tutkimus paljastaa, että ihmisoikeudet ovatkin syntyneet tiettynä aikana, että ne on ymmärretty eri tavoin ja että niillä on eri aikoina ajettu erilaisia etuja, katoaa ajatus niiden luovuttamattomuudesta – niiden kuulumisesta ihmisluontoon jotenkin samalla tavoin kuin nenä päähän.
[Näin oli lausuttu Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 2/2023 julkaistussa Martti Koskenniemen kirjoittamassa artikkelissa Mistä ihmisoikeudet saivat alkunsa, ja onko niiden aika tullut päätökseensä?.]
[Itse uskon, että kaikki arvot ovat vain ihmisen päässä eivätkä ne viittaa mihinkään ulkoiseen todellisuuteen. Täten ihmisoikeudetkin ovat vain ihmisen keksintöä. Nykyaikana voitaisiin sanoa niiden olevan sosiaalinen konstruktio. Silti minä kannatan ajatusta ihmisoikeuksista, vaikka sitä ei voi mitenkään osoittaa oikeaksi.]
Kenties ainoa universaali perustelu ihmisoikeuksille erotuksena eläinten oikeuksista voidaan juontaa siitä, että ihminen on tiettävästi maailmamme ainoa eliölaji, joka tiedostaa kuolevaisuutensa ja osaa siksi pelätä kuolemaa, vaikka se ei olisikaan välittömästi uhkaamassa.
VastaaPoistaSiihen ei eläin pysty, vaan se alkaa pelätä kuolemaa vasta saalistajan ilmestyessä tai vastaavassa tilanteessa, mutta ei etukäteen saati jatkuvasti.
Tätä pelkoa ja siitä kumpuavaa kokoaikaista elämän säilytyshalua on siksi syytä kunnioittaa erityisillä elämää suojelevilla ihmisoikeuksilla.
Vaikka näin, juu.
Poista