Valikoima ei päivittäistavaramarketissa ymmärrettävästi ollut laaja,
joten se oli joko tuo tai neukkujen T-55, mutta olisin varmaan valinnut
tuon isommastakin valikoimasta. Oppiipahan lapsi homman nimen ja kunnon
meiningin heti alusta lähtien.
Tarhasta lasta hakiessani kerroin, että olen ostanut hänelle oman
panssarivaunun. Heti kotiin päästyämme hän ryntäsi kirjahyllyn juurelle
hyppimään ja kurkottelemaan kohti pienoismallilaatikoita. Nyt olemme
sitä tässä yhdessä rakennelleet. Voi olla, että vielä menee hetki, ennen
kuin saamme sen valmiiksi, koska keskittymiskyky on vielä mitä on,
mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Kerroin tämän tilanteen eräälle työkaverilleni. Hän kovasti naureskeli
ja arveli, että tuollaisilla asenteilla on varmaan Pohjanmaan suunnalla
hyvin arvostettu vieras, tämä nuoriherra. Kun korjasin, että kyseessä on
itse asiassa nuori neiti, kollegan suu loksahti auki ja hän tuijotti
sanattomana hyvän tovin.
Että näin. Olen tehnyt osani sukupuolistereotypioiden murtamisessa, mitä
tulee liikennevälineisiin. 2-vuotias tyttäreni on hyvin innostunut
panssarivaunuista. Toivottavasti te vihaiset feministit olette nyt
tyytyväisiä.
[Näin oli lausuttu Pekan porstua -blogissa 4.3.2019 julkaistussa merkinnässä Kulkuvälineitä ja sukupuolirooleja.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti