Kukkahattuilun suurin ongelma on se, että kyse ei ole mistään
yhteiskunnallisesta päätöksestä, jolle voisi tehdä helposti jotain, vaan
eräänlaisesta ajan hengestä, zeitgeistista. Asiassa on kyse
kollektiivisesta harhasta ja kognitiivisesta dissonanssista. Tämän
vuoksi kukkahattuilun kitkemisen on lähdettävä yksilöstä ja hänen
toiminnastaan. Koska kukkahattuilun tärkein kontrollimekanismi on luoda
itsesensuurin ja häpeän ilmapiiri, on kaikista tehokkain tapa vastustaa
kukkahattutyranniaa yksinkertaisesti olla sensuroimatta itseä, antaa
palaa ja olla häpeämättä mitään mielipiteitään tai omaa ilmaisuaan.
Kukkahattuilun pahin vihollinen on avoin yhteiskunta, joka olettaa, että
ihmiset ovat lähtökohtaisesti vilpittömiä ja hyviä tyyppejä, ellei
toisin todisteta. Kukkahattuilua vastustetaan ottamalla rennosti,
heittämällä huulta ja ennen kaikkea haistattamalla pitkät poliittiselle
korrektiudelle.
[Jiri Keronen blogissaan 23.3.2019 julkaisemassaan merkinnässä Kukkahatut ja ankeuttajat ovat inhimillisen elämän vihollisia.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti