Kyse ei myöskään ole yksittäisten poliisimiesten
sekoilusta, vaan poliisin organisaation johdon ja kokoomuksen sisäministerien
tietoisesta strategiasta. Poliisi organisaationa alkoi harjoittamaan
sosiaalisessa mediassa yhteiskunnallista vaikuttajaviestintää, lähes kuin
poliittinen puolue. Poliisi esimerkiksi ottaa kantaa maahanmuuton puolesta
samalla kun se käyttää voimakeinoja hiljentääkseen eri mieltä olevia. Poliisi
on niin ikään ryhtynyt kampanjoimaan uusien, itseään koskevien lainsäädäntöjen puolesta.
Kyse on niin sanotun “maalittamisen” kriminalisoimisesta. Tämäkin
hanke alkoi alunperin Keijon Twitter-vitsinä syksyllä 2017: #maalitusrikoslakiin,
ja on edennyt sen jälkeen kovaa vauhtia. Kuten varmasti ymmärrätte, minun pitää
nyt jokaista vitsiäni miettiessä jo varovasti pohtia, haluanko sen laiksi vai
en. En halua antaa ideoita päättävissä asemissa oleville satiirihahmoille. En
varsinkaan halua, että he löytävät Orwellin klassikon 1984 ja
luulevat sitä ohjekirjaksi.
[Keijo Kaarisade, vihapuhepoliisihenkilö, blogissaan 9.4.2019 julkaisemassaan merkinnässä Keijo Kaarisateen tekijän viesti Suomen kansalle vaalien alla]
[PS. Itse kirjasta lisää juttua Wikipediassa julkaistussa artikkelissa. Joka luultavasti jossain vaiheessa tullaan poistamaan tai sensuroimaan.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti