Kirja-arvion ensimmäisessä osassa naisvaltaisten alojen palkkakehitystä selitettiin julkisen sektorin valta-asemalla hoiva- ja opetusaloilla. Harva feministi on kommentoinut tätä historiallista ”rakennetta”. Myös ne laskelmat, joissa tasa-arvovertailu on kääntynyt naisten hyväksi – esimerkiksi silloin kun mukaan otetaan nautittujen eläkkeiden määrä ja käytetyt julkiset terveyspalvelut – ovat jääneet vähälle huomiolle. Naisilla toki on syrjintäkokemuksia, aivan kuten miehilläkin, mutta kokemukset ovat eri asia kuin rakenteet. Yksittäistapauksista myös tulee merkittävä ilmiö vain, jos niitä tapahtuu huomattavan monia suhteessa mahdollisuuksiin, jolloin niitä olisi voinut tapahtua. Ja tapauksista tulee trendi vain, jos tämän suhteen on osoitettu muuttuvan ajan myötä. Seksismin ja syrjinnän suhteen trendi näyttää selvältä: molemmat ovat (ainakin kantaväestön parissa) laskussa. On myös perusteltua sanoa, että ideologiana ja muodollisen politiikan alueella rasismikin on kuollut.
[Näin oli lausuttu tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalon kirjoittaman kirja-arvostelun M. Abdulkarimin ja E. Talvitien kirjoittamasta kirjasta 'Noin 10 myyttiä feminismistä' toisessa osassa, jonka mies oli julkaissut blogissaan 3.10.2018 otsikolla Minne menet feminismi? Osa 2.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti