S. 9: Opetuksen valtavirta ainakin yliopistoissa – feministisestä ja kriittisestä pedagogiikasta huolimatta – on edelleen hyvin akateemista, valkoista ja keskiluokkaista. Oppijoilta edellytetään täyttä fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä.Lausunnossa kaikki ei ole loppuun asti mietittyä. Ensinnäkin yliopistossa opetus – valtavirta tai ei – on jo määritelmällisesti akateemista. Kirjoittaja tarkoittaneekin termillä jotakin muuta; ei vain selviä, mitä. Epämääräinen on myös väite valtavirtaopetuksen valkoisuudesta. Tarkoittaako se valkoihoisia opettajia? Valkoihoisia oppilaita? Kummatkaan eivät voi ihonvärilleen mitään. Vai tarkoittaako kirjoittaja sitä, että yliopisto-opettajien/oppilaiden mielestä valkoiset ovat ylempiarvoisia? Tuskin sentään. Tällaisesta etnisen alkuperän korostamisesta ja rodullistamisesta tulee joka tapauksessa päästä eroon.
Entä opetuksen keskiluokkaisuus? Suomalaiset toivovat, että köyhänkin perheen lapsi voi nauttia korkeinta opetusta. Kattavat tukijärjestelmät on luotu nimenomaan sitä silmällä pitäen. Lausunto antaa ymmärtää, että opetus (tai pääsykokeet tms.) jotenkin syrjisivät ei-keskiluokkaisia. Vai miksi kirjoittaja keskiluokkaisuutta korostaa?
Entä väite oppilaalta edellytetystä fyysisestä toimintakyvystä? Sitä edellytetään lähinnä liikunnanopettajiksi kouluttautuvilta ja joiltakin soveltavilta tieteiltä. Esimerkiksi kemistin työ vaatii usein tarkkaa ja toimintakykyistä silmä-käsi-koordinaatiota. Mutta jos jossain on paikka, jossa fyysinen toimintakyky ei ole ratkaisevaa, se on juuri yliopistolla.
Entä edellytys täydestä psyykkisestä toimintakyvystä? On vaikea sanoa, mitä kirjoittaja tarkoittaa. Hän tuskin ajattelee, että tieteenteossa kognitiivisesti kyvykkäimpien ei tulisi olla etulyöntiasemassa. Joku voisi kuitenkin tulkita lausuntoa niin. Oli miten oli, feminismillä ei olettaisi olevan tekemistä opetuksen fyysisyyden, henkisyyden, akateemisuuden, valkoisuuden tai keskiluokkaisuuden kanssa.
[Näin oli lausuttu tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 31.1.2019 julkaistussa merkinnässä Opas feministiseen propagandaan?, jossa hän käsittelee Laukkasen, Miettisen, Elonheimon, Ojalan ja Saresman kirjaa 'Feministisen pedagogiikan ABC – Opas ohjaajille ja opettajille'.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti