On myös havaittavissa, että Euroopan Unioni on Lissabonin sopimuksen myötä kehittynyt entistä keskusjohtoisempaan suuntaan. Kun EU ottaa jonkin politiikan osa-alueen hallintaansa, valta ei koskaan palaudu kansallisvaltiolle.
Paradoksaalisesti ”liberaalilla demokratialla” ja ”eurooppalaisilla arvoilla” ylpeilevä unioni on yhä autoritaarisempi erityisesti silloin, kun kansallisvaltiot kieltäytyvät tottelemasta. Tämän ovat saaneet huomata niin Visegrad-maat kuin EU:n perustajajäseniin kuuluva Italia. EU:n autoritaarisuudesta voi lukea esimerkiksi täältä. Niskoittelevia maita uhkaillaan tukien menetyksellä ja niiltä yritetään saada äänioikeus pois. Unkari ja Puola ovat saaneet osakseen tätä kohtelua mutta toistaiseksi välttyneet rangaistuksilta.
Suomalaiset ovat lainkuuliaisia ja tottuneet pelaamaan sääntöjen mukaan. EU:ssa näin on tehty jopa selkeästi omien etujen vastaisesti. Pakolaiskriisin aikana suomalaiset poliitikot eivät uskaltaneet tehdä omia päätöksiä vaan odottivat EU-tason ratkaisuja. Näitä ratkaisuja ei koskaan tullut, jos sellaiseksi ei lasketa päätöstä turvapaikanhakijoiden taakanjaosta, jota noudatti kaksi maata: Suomi ja Malta.
[Näin oli lausuttu Vasarahammer-blogissa 1.1.2019 julkaistussa blogimerkinnässä Miksi hallitus tekee suomalaisvihamielistä politiikkaa?.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti