Vapaan yhteiskunnan tunnusmerkki eivät ole avoimet rajat, eikä
valtioiden tule tähdätä hyvinvointipalvelujen uudelleenjakoon. Kansojen
rauhanomaisen rinnakkaiselon ja sen mukaisten vapauksien säilymisen ehtona
on, että valtiot suojelevat omien kansalaistensa yksityistä omaisuutta
ja aineettomia oikeuksia. Tämä merkitsee, että konfliktit pitää
ratkaista rajoilla eikä päästää niitä leviämään keskelle kansalaisyhteiskuntia.
Humanismin nimissä on ehkä oikein auttaa hädänalaisia, mikäli siihen on
mahdollisuus, mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta auttaa
muita omaksi velaksi. Sitä kautta tulee narun pää myös vetäjien
käteen.
Myöskään sosiaalietuuksiin kohdistuvia vaatimuksia ei pitäisi esittää
ilman meritokraattista syy-yhteyttä niiden tuottamiseen, sillä
vaatimuksilla ei voida luoda moraalista velvoitetta avun
antajille. Se olisi samanlaista kuin ihmisiä kiristettäisiin
epäsuoralla uhkauksella, jonka mukaan alkaa tapahtua terrori-iskuja,
mikäli vaatimuksiin ei
suostuta. Tämä kannustaisi ihmisiä ryöstelyyn ja rosvoamiseen, jolloin
yhteiskuntaa hyödyttävästä toiminnasta siirryttäisiinkin sen
tuhoamiseen.
Niille, joiden mielestä tiede ja politiikka eivät sovi yhteen,
muistutan, että yliopistoissa toimii suuri määrä vihervasemmistolaisia
jäsenkirjaprofessoreita,
jotka ovat ylpeilleet sitoutumisellaan ja joiden puolueellisuutta on
ylistetty jopa tieteellisen ansion mittoihin kohotettuna ominaisuutena.
Punavihreän värisuoran
yksiulotteisuus ja edustussuhteiden painottuminen vasemmalle ovat
häirinneet vakavasti tieteen uskottavuutta jo pitkään, ja tilanne on
samanlainen myös valtavirran perinnemedioissa.
Sitoutumiseni tiedemiehenä Perussuomalaisiin on tässäkin mielessä
perusteltua tasapainotuksen vuoksi. Toivon siis kannatusta myös niiltä
yliopistolaisilta, jotka ovat eri mieltä kuin nykyajan
akateemiset uusmarxilaiset ja jotka ymmärtävät, millä tavoin hallituksen
kasvattamat maahanmuuttokulut sekä yliopistoleikkaukset liittyvät
yhteen. Tämän oivaltamista se vastuun kantaminen oikeasti merkitsee.
Meneillään on taistelu länsimaisen sivistyksen, rationalismin ja
kulttuurin säilyttämiseksi. Meidän on nyt totisesti kamppailtava eurooppalaisten arvojen,
kuten valtiollisen itsemääräämisoikeuden, kansallisen suvereniteetin,
omistusoikeuden, utilitarismin ja yksilönvapauden, puolesta. Aiomme
voittaa myös taistelun sananvapaudesta, sillä mielipiteiden ja
ilmaisunvapauden rajoittajat eivät anna meille oikeastaan muuta
mahdollisuutta tunnustaessaan omaan tappionsa jatkuvalla sensuroimisen
ja tukahduttamisen halullaan.
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 14.11.2018 julkaisemassaan merkinnässä Olen Perussuomalaisten ehdokkaana eduskuntavaaleissa]
[PS.
Filosofi Hankamäki kuuluu vähemmistöön, ja minusta on hienoa, että
tällainen suuren kaliiperin vähemmistöä edustava ajattelija ei pelkää
Perussuomalaisia vaan on jopa asettunut heidän ehdokkaakseen vaaleissa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti