S Opiskelijan ei tarvitse olla poliittisesti sitoutumaton, mutta tieteen tulee sitä olla

S. 138: Feministinen pedagogiikka on sekä feministisen liikkeen että akateemisen feministisen tutkimuksen yhteistä tonttia.

Tulkitsen lausunnon myöntävän, että feministinen pedagogia on poliittista. Siksi on erikoista, että feministisen pedagogiikan kurssien opetuksesta vastaavat yliopistomme (Helsinki, Lappi, Tampere, Jyväskylä ja Turku). Miten tämä on mahdollista? Yliopistolaki toteaa, että ”yliopistojen tulee järjestää toimintansa hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen”. Hyvästä tieteellisestä käytännöstä ei luonnollisesti vallitse täyttä yksimielisyyttä, mutta jokunen yleisperiaate on silti ilmeinen; esimerkiksi se, että tieteen on oltava riippumatonta ulkopuolisista tekijöistä, jotka saattavat vääristää tutkimustuloksia. Toteutuuko tämä feministisessä tutkimuksessa tai feministisessä pedagogiikassa?

s. 139: Aktivismin ja akatemian välit ovat monella tapaa yhteen kietoutuneet. Yliopistoissa sukupuolentutkimusta opiskelevat ovat usein feministisen liikkeen tai politiikan aktivisteja.

Opiskelijan ei tarvitse olla poliittisesti sitoutumaton, mutta tieteen tulee sitä olla. Tieteenalan sitoutuminen poliittiseen aatteeseen tarkoittaa tutkimustulosten tai niistä raportoinnin määräytymistä jo etukäteen. Jos sukupuolentutkimuksessa siis on jotakin tieteellistä, se on se osa, joka jää jäljelle, kun toiminnasta poistetaan feminismi.

Pedagogia taas voidaan määritellä sen opettamiseksi, miten oppilaat saadaan parhaiten oppimaan. Myöskään tällaiseen toimintaan eivät poliittiset aatteet kuulu. On päivänselvää, että tulevia opettajia tulee opastaa toimimaan niin, että he pystyvät opettamaan pätevästi ja tehokkaasti riippumatta oppilaan sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautuneisuudesta (tai etnisestä, poliittisesta tai sosioekonomisesta taustasta). Tällä ei kuitenkaan ole tekemistä pedagogian feministisyyden kanssa; se on vain pedagogiaa.

Periaatteen tulisi olla selvä: epämääräisiä poliittisia aatteita ei tule sotkea siihen, miten oppilaat saadaan oppimaan. Vielä selvempää on, että yliopiston ei tule iskostaa aatteita ja ideologioita tuleviin opettajiin. Opettajille kannattaa toki kertoa, millaisia leviämisstrategioita poliittisilla ja uskonnollisilla aatteilla on. Nykyään opettajille on syytä selventää myös sitä, miten kansalaisia manipuloidaan informaatioteknologian avulla. Näiden opettamisessa feminismistä saattaa olla apua yhtenä esimerkkitapauksena muiden joukossa. Opetuksen päälle liimattuna ideologiana siitä on vain haittaa.

[Näin oli lausuttu tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 31.1.2019 julkaistussa merkinnässä Opas feministiseen propagandaan?, jossa hän käsittelee Laukkasen, Miettisen, Elonheimon, Ojalan ja Saresman kirjaa 'Feministisen pedagogiikan ABC – Opas ohjaajille ja opettajille'.]