Göringin epäonneksi oikeudenkäynnin tulosta eivät ratkaisseet hänen sanansa vaan tekonsa.
Siksi tuomarit eivät epäröineet langettaessaan tuomion 1. lokakuuta 1946. Göringin syyllisyydestä ei ollut epäilystäkään.
Tuomiossa mainittiin, että Göring oli ”lähes aina toimeenpaneva voima, ja häntä ylempänä ei ollut kuin hänen johtajansa.
Hän oli hyökkäyssodan tärkein taustavoima ja niin poliittinen kuin sotilaallinenkin johtaja.
Hän oli orjatyöjärjestelmän johtaja ja juutalaisia ja muita rotuja omassa maassaan ja muualla sortavan ohjelman alkuunpanija.
Tämän miehen toiminnalle ei löydy mitään tuomiota lieventäviä asianhaaroja”.
Kun tuomio luettiin, Göring näytti välinpitämättömältä. Hän seisoi liikkumatta siihen saakka, kun hän kuuli kuulokkeistaan tuomion viimeisen osan – ”Tod durch den Strang” – ”kuolema hirttämällä”.
Silloin hän riisui kuulokkeet korviltaan kasvot kivettyineinä, kääntyi kannoillaan ja poistui oikeussalista.
Seuraavina päivinä Göring yritti turhaan saada hirttotuomiota muutettua teloitukseksi ampumalla, sillä hän piti jälkimmäistä sotilaalle sopivampana tapana kuolla. Vetoomukset hylättiin.
[Näin oli lausuttu Historianet-sivustolla 22.10.2018 julkaistussa Else Christensenin kirjoittamassa artikkelissa Nürnbergin oikeudenkäynti: Göring viihtyi parrasvaloissa.]
[I PS. Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa toisesta blogistani kirjoitukseni Mitä mieltä olen kansallissosialismista.]
[II PS. Hermann Göring ei ollut oikea sotilas eikä siksi ansainnut tulla teloitetuksi ampumalla. Hän oli sen sijaan pelkkä julma saastainen roisto. Ernst Jünger taas oli toista maata. Sotilas ja isänmaanystävä, joka kunnioitti vihollista ja kannatti ajatusta, että sodankäynnillä tulee olla sääntöjä, kuten ritarillisuus ja heikkojen kimppuun käymättä jättäminen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti