Lindeman kertoo, että taikauskon määrittely osoittautui yllättävän vaikeaksi tehtäväksi. Tutkijat päätyivät niputtamaan taikauskon, paranormaalin, yliluonnollisen ja maagisen samaan kategoriaan.
– Ihmisen taipumus paranormaaleihin uskomuksiin on myös uskomuslääkinnän eli vaihtoehtolääkinnän voimakkain selittäjä, Lindeman toteaa.
Lindemanin mukaan yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selittää yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eriytymättömiin käsityksiin maailmasta. Näissä käsityksissä menevät elottomien, elollisten ja psyykkisten asioiden ydinominaisuudet sekaisin.
Pieni lapsi oppii kasvaessaan erottomaan elolliset olennot ja elottomat esineet toisistaan. Jo alle yksivuotiaana lapsi tajuaa, että pallo liikkuu hänen käsiensä voimasta, kun taas koira voi liikkua omin voimin itsenäisesti.
– Silti monet fysikaaliset tapahtumat ovat vaikeita hahmottaa. Viisivuotias voi vielä ajatella, että kuu ilmestyy taivaalle, koska se haluaa nähdä hänet, mutta alakouluikäinen jo tajuaa planeettojen liikkuvan muista syistä, kuvailee Lindeman.
Aivojen ja psyyken toiminnan lapsi mieltää noin kymmenen ensimmäistä elinvuottaan toisistaan riippumattomiksi. Mutta sitten alkaa kasvu tiedostavaksi aikuiseksi. Samalla avautuu yliluonnollinen maailma.
– Nojautuminen lapsuudenaikaisiin ja tiedostamattomiin käsityksiin maailmasta liittyy yksilön taipumuksiin intuitiivisesti eli tiedostamattomasti, Marjaana Lindeman sanoo.
[Näin oli lausuttu Lääkärilehdessä 28.12.2006 julkaistussa Ulla Järven kirjoittamassa artikkelissa Älykkyys tai persoonallisuus eivät selitä taikauskoa.]
[PS. Yli kaksikymmentä vuotta sitten olin kirjoittanut pienen esitelmän tässä siteeraamaani asiaan liittyen. Muokkasin siitä myöhemmin sivun nettisivuilleni. Oi, katso, niin halutessasi: Uskonto ja maailmankuva – maailmankuvan kehitys ja uskonnolliset maailmankuvat eurooppalaisen ja eurooppalaislähtöisen kulttuurin piirissä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti