On olemassa myös toisenlaista pahuutta. Eriksson kutsuu sitä opituksi pahuudeksi. Tai moraalittomuudeksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihminen on oppinut kotoaan tietyn tavan toimia ja ajatella.
Hän kertoo asiakkaastaan. Nuoresta miehestä, jota syytettiin taposta ja kahdesta muusta vakavasta henkeen ja terveyteen kohdistuvasta rikoksesta.
Asiakkaan molemmat vanhemmat olivat olleet vankilassa useita kertoja vakavista rikoksista. Toisella oli jopa tilillään henkirikos.
– Uskon, että asiakkaani koki tekemänsä väkivallan oikeutetuksi. Vallitsevat yhteiskunnan normit eivät tuntuneet yhtä hyväksyttäviltä kuin kotona annettu opetus siitä, miten väärään tulee suhtautua. Poliisi ja tuomioistuin eivät tuo turvaa, omat konstit ovat parempia.
Näin ajattelee Erikssonin mukaan moni muukin nykynuori. Väkivaltarikokset, niiden laatu ja tekijät ovat muuttuneet. Rikokset ovat hänen mukaansa aiempaa raaempia ja tekijät yhä nuorempia.
– Uhrin kotiin meneminen ja pahoinpitelyn muuttuminen kidutukseksi, ei ole enää epätavallista, vaan paremminkin vallitseva käytäntö.
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 9.12.2018 julkaistussa Emma Hinkulan kirjoittamassa uutisartikkelissa Miltä
näyttää murhaajan mielessä? – Sen tietää ehkä parhaiten Kari Eriksson,
joka on puolustanut sarjakuristajaa ja kymmeniä henkirikoksen tehneitä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti