Suoraan sanoen osa ongelmaa on tapa, jolla etenkin viime vuosikymmeninä
on käyty natsiaatteen kimppuun. On päivänselvää että natsirikolliset
eivät saa paeta rikosvastuuta, mutta esimerkiksi Simon Wiesenthal -järjestön
toiminta ei jää tähän. Heidän, ja muiden vastaavien järjestöjen
toimesta on lausuttu ukaaseja, tehty länsimaista oikeuskäytäntöä
huonosti kestäviä tempauksia ja käyty aika lailla jokaisen tahon
kimppuun joka ei osoita aktiivista, oikeaoppista vihaa natseja kohtaan.
Toiminta on räväkkää, yhdistäen kaupallisuuden ja politiikan ikävät
puolet – ja samalla tarjoten tarpeetonta brändiarvon nostoa aatteelle,
jonka olisi pitänyt kuolla pysyvästi jo vuonna 1945.
[Näin oli lausuttu pörrökosvaisen ja kerubinkasvoisen maltillisuuden mestarin Kyuu Eturautin blogissa 8.12.2018 julkaistussa merkinnässä Natseilla on vahva brändi – mutta miksi?.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti