Syytettyjen asema kävi yhä tukalammaksi iltapäivällä, kun syyttäjät näyttivät filmin, joka sisälsi liittoutuneiden sotilaiden tallentamaa kuvaa vapautetuilta keskitysleireiltä.
Se painui lähtemättömästi kaikkien katsojien mieleen.
”...Valkokankaan yli lipui loputon määrä kalvakoita ruumiita, ruumiita, joiden kylkiluut pistivät esiin, ruumiita, joita siirreltiin puskutraktoreilla kuin ne olisivat jätettä.
Ruumiita, jotka eivät olleet enää ruumiita vaan palaneita luiden ja lihan jäänteitä”, kuvaili yksi katsojista näkyä myöhemmin. Filmi selvästi kosketti syytettyjä.
Monet peittivät kasvonsa kauhuissaan ja häpeissään, ja Saksan armeijan ylipäällikkö sotamarsalkka Wilhelm Keitel pyyhki silmiään.
Göring vaikutti silti siltä kuin asia ei olisi liikuttanut häntä millään lailla, vaikka hän oli ollut perustamassa useita leireistä.
Vaikka leirit eivät alun perin olleet tuhoamisleirejä, järjestelmänä ne olivat ruokkineet väkivaltaa ja ihmisvihaa ja vankien kuolleisuus oli ollut alusta asti suurta.
Myös Gestapo, joka huolehti vankien toimittamisesta leireille, oli Göringin perustama.
Nähdessään filmin Göring pyyhki muutaman kerran hikisiä käsiään yhteen, mutta muutoin valkokankaan painajaismaiset näkymät eivät näyttäneet herättävän hänessä minkäänlaista reaktiota.
[Näin oli lausuttu Historianet-sivustolla 22.10.2018 julkaistussa Else Christensenin kirjoittamassa artikkelissa Nürnbergin oikeudenkäynti: Göring viihtyi parrasvaloissa.]
[PS. Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa toisesta blogistani kirjoitukseni Mitä mieltä olen kansallissosialismista.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti