Parlamentin äänestykseen GCM saatettiin Saksassa, Virossa ja Latviassa, ja siitä ovat
irtisanoutuneet monet länsimaat, kuten Yhdysvallat, Itävalta, Unkari, Puola, Tshekki,
Kroatia ja Bulgaria. Muun muassa USA katsoi expressis verbis sopimuksen vaarantavan maan suvereniteetin maahanmuuttopolitiikassa.
Suomessa Perussuomalainen puolueemme on ainoa, jolla on sopimuksen
hyväksymiseen kielteinen (ja suomalaisten kannalta myönteinen) kanta.
Mikään ei vaatisi Suomea sitoutumaan asiakirjaan, josta ei ole
odotettavissa mitään hyötyä vaan pelkästään potentiaalisia velvoitteita.
Se ei ole siis Suomen etujen mukainen ja on siksi hylättävä.
Usein sanotaan, että Perussuomalaiset asettuvat kaikkia vastaan. Asia
näyttää kuitenkin olevan niin, että muut puolueet asettuvat
Perussuomalaisia ja samalla myös Suomen kansallista etua vastaan.
Maahanmuuttokritiikittömän moraaliposeerauksen, vieraskoreuden ja
näennäisesti hyveellisen roolipelaamisen hintana on vaipuminen aina vain
syvemmälle ja syvemmälle siirtolaisongelmien suohon, jonka ratkaisuna
nähdään pakolaisten ja turvapaikkaturistien loppumaton vastaanotto.
Sen sijaan kukaan ei puhu pakolaisuuden todellisen juurisyyn
ratkaisemisesta mitään. Sellaisena voisi toimia esimerkiksi kehitysavun
tekeminen maailmanlaajuisesti ehdolliseksi. Ehtona tulisi olla
väestöräjähdyksestä kärsivien maiden poliittinen sitouttaminen
rauhantilaan ja yhden lapsen politiikkaan.
Sellainen voisi olla nimeltään vaikkapa GALB-sopimus eli Global Agreement to Limit Births
(Maailmanlaajuinen Sopimus Syntyvyyden Rajoittamiseksi). Mitäpä siis,
jos YK saisi aikaan tällaisen oikeasti vaikuttavan ja oloja parantavan
asiakirjan?
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 10.12.2018 julkaisemassaan merkinnässä Tapahtuneiden tosiasioiden edessä]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti