Oitis virkaanastumisensa jälkeen vuonna 2013 sosiaalidemokraattinen perheministeri Manuela Schwesig moninkertaisti oikeistoradikalismin torjumiseen tähtäävien ohjelmien rahoituksen, kun taas jo valmiiksi niukat vasemmistoradikalismin ja ääri-islamilaisuuden torjuntaan suunnatut varat hän supisti symboliseen minimiin.
Entisen Stasi-ilmiantajan johtamasta, rasismin ja äärioikeistolaisuuden vastaiseen työhön keskittyvästä Amadeu Antonio -säätiöstä tuli valtion massiivisen tuen avulla keskeinen tekijä ”taistelussa äärioikeistoa vastaan”; todellisuudessa tämän taistelun kohteena kylläkin ovat kaikki Merkelin katastrofaalisen maahanmuuttopolitiikan kriitikot.
Samaan aikaan niiden toimittajien ja mielipidevaikuttajien määrä, jotka omaksuvat mediassa Antifan retoriikan tai levittävät Antifan näkemyksiä, on kasvanut räjähdysmäisesti. Esimerkiksi Spiegel-lehti kirjoitti vuoden 2017 parlamenttivaalien jälkeen, että ”12,6 prosenttia natseja” (tällä viitataan Vaihtoehto Saksalle -puolueen kannatusprosenttiin) saa nyt vastaansa ”87,4 prosenttia antifasisteja”, ja totesi lopuksi: ”Antifalle jää nyrkkipyykkiä”. Ja oikeiston vastustajien dominoimassa Tagesspiegel-lehdessä kirjoitettiin jo kauan sitten: ”Kiitos, rakas Antifa!”
[Oliver Zimski, saksalainen sosiaalityöntekijä, kirjailija ja kääntäjä, Sarastus-verkkolehdessä 28.11.2018 julkaistussa kirjoituksessaan Antifa uskontona, osa 2: Sielunkumppanit]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti