Juvonen ja kumppanit näkevät sekavat päätelmänsä biologisen tutkimuksen vastakohtana ja päätepisteenä, kun todellisuudessa heidän tulee lähteä niistä liikkeelle ja tarkastella ihmismieltä ja oppimista evoluution tuotteena. Voi olla inhimillisesti katsoen liian raskasta kääntää tällä tavoin kurssia ja opiskella uutta, mutta tieteen kannalta suunnanmuutos ei koskaan ole liian myöhäistä. Heidän olisi siis hyväksyttävä, että sukupuolisuus, pariutuminen, avioliittokäytännöt ja muut vastaavat eivät rakennu itsenäisesti, vaan mukana on evolutiivisesti kehittyneitä lisääntymispsykologisia sopeutumia. Kyseisillä tutkijoilla on edessään vaikea valinta: heidän tulee päättää, kumpaa he arvostavat enemmän, 1) ideologiaa, joka väittää edistävänsä naissukupuolen ja seksuaalisten vähemmistöjen asemaa vai 2) sen tutkimista, mitä maailmassa oikeasti tapahtuu oikeille ihmisille ja miksi.
Evoluution opiskelu ei tietenkään tarkoita kulttuurin hylkäämistä. Kulttuuri on voimakas ihmismieltä muokkaava evolutiivinen valintapaine. Kulttuuri voi myös muuttua nopeasti, se ei esimerkiksi periydy yhtä uskollisesti sukupolvelta toiselle kuin geenit. Tästä dynaamisuudestaan huolimatta kulttuuri ei koostu sattumanvaraisista oikuista. Esimerkiksi kulttuurisilla innovaatioilla pyritään yleensä ratkaisemaan yksilön/yksilöiden biologiseen kelpoisuuteen liittyviä ongelmia. Uudenlainen työkalu rakennetaan, koska sille arvellaan olevan käyttöä, ja se leviää käyttöön, jos siitä on hyötyä. Lisäksi vaikka sattumanvaraisuus olisi sopiva kuvaus joillekin kulttuuripiirteille, se ei ole vastakohta yksilön ”pyrkimyksille” maksimoida geneettistä kelpoisuuttaan. Kulttuuripiirteet voivatkin muutoin olla sattumanvaraisia paitsi nimenomaan sen suhteen, millaisia vaikutuksia niillä on ollut kulttuuristen muutosten alullepanijoiden ja muutosten levittäjien eloonjäämiseen ja lisääntymispotentiaaliin. Sattumanvaraisuus ei toisin sanoen tarkoita, että kulttuuriset tuotokset olisivat lisääntymisen suhteen triviaaleja.
Edellä mainitut seikat kulttuurista, ihmisluonnosta ja evoluutiosta on sukupuolentutkimuksessa huomioitava, ei pelkästään purkamalla käsitteitä vaan kuten todettua, ennen kaikkea luomalla testattavia ennusteita. On toki vaikea osoittaa, että valtadiskurssiteoria ei selitä sukupuolirooleja. Vaikeus kumota teoriaa ei kuitenkaan tee teoriasta hyvää, päinvastoin. Se, että diskurssiteoria on hankala kumota, ei myöskään ole argumentti luonnonvalinnan vaikutusta vastaan.
[tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalo blogissaan 3.8.2018 julkaisemassaan varsin laajassa merkinnässä Mikä rakentaa sukupuolia?, jossa hän käsittelee vuonna 2016 julkaistua 'Sukupuolikysymys'-kirjaa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti