Huolimatta siitä että porvarillinen yhteiskunta aiottiin “kaikkine mädännäisine kehityksineen” hävittää maan tasalle, näytti kuin monessa suhteessa oli välttämätön pakko palata porvarilliseen järjestelmään ja ottaa käytäntöön aikaisempia kokemuksia ja menettelytapoja.
Huomattavin takapero tehtiin hallinnollisella alalla. Kollegiaalisuus ajoi asiat karille, mistä ei tahdottu selvitä.
Neuvostot, joilla oli tehtaissa ja työpaikoissa viimeinen määräävä sana, suhtautuivat epäluuloisella itsepäisyydellä specialistien kuten insinöörien ym. antamiin lausuntoihin, järjestellen työt oman käsityksensä mukaan, joutuen monasti väärille tolille.
Tämän huomasivatkin kaukonäköisemmät johtohenkilöt ja päättivät nostaa heinäkuorman tien päälle ennen kuin ehtii kokonaisuudessaan keikahtaa ojaan.
Kansankomisariaatti otti asian ensin “hiljaiseen” käsittelyyn, huomautti sitten hellävarone sanomalehdissä ja yleisissä kokouksissa.
Lainaamme tähän kohdin Leninin eräässä konferenssissa pitämästä puheesta:
- Historia osoittaa, että kaikkina aikoina on järjestelmän vaihtuessa uusi luokka käyttänyt hyväkseen edeltäjänsä saavuttamia kokemuksia. Näin ollen on meidänkin edullisempi, kuten on tultu huomaamaan, siirtyä yksihenkilöperiaatteen pohjalle hallinnollisella alalla, eikä hävittää sellaista jossa huomaamme löytyvän kelvollisia tarvepuita uuteen rakennukseen.
Niinpä alettiinkin hiljalleen luisua takaisin entisiin porvarillisiin tapoihin. Mistään kansanvaltaisuudesta ei voinut enään puhuakaan. Koko hallitus ja järjestelmä oli muutamien yksilöiden mielivallassa.
Kokouksia tosin pidettiin, mutta keskustelut ja päätökset muodostuivat komissarioiden ja johtajien keskeisiksi “muka väittelyiksi”.
Varsinainen työväestö oli vain kulissina kuunnellen kuinka asiat heidän nimissään hyväksyttiin, uskaltamatta suutaan avata, sillä he tiesivät että jos sanoo jonkun vastaväitteen niin silloin “paha perii”.
Eivätkä työläiset näistä kokouksista lainkaan olisi välittäneet, ellei olisi ollut henkensä uhalla niissä pakoitettu olemaan.
[säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kangas oltuaan Suomen valkoisten rangaistusta paossa Neuvosto-Venäjällä jonkin aikaa, Ylen sivuilla julkaistun Laila Kankaan toimittaman jutun Pakolaisena Venäjällä: Neuvostoperiaatteen toteuttaminen - säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan tarina 1918-1920 mukaan]
[PS. Voit niin halutessasi käydä lukemassa seuraavat kaksi aiheeseen liittyvää artikkelia Liberalismiwikistä:]
Lenin
Neuvostoliitto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti