Jos luette eurooppalaisia laatulehtiä, tiedätte, että mielipidesivu – pääkirjoitussivun ohella – kertoo lehdestä paljon. Parhaimmat mediat julkaisevat kriittisiä kirjoituksia, jotka ottavat riittävän poleemisesti kantaa asioihin. Sitä, että joku vastaa mielipiteeseen ja haastaa sen, pidetään terveessä demokraattisessa kansalaiskeskustelussa etuna, ei ikävänä asiana. Tällä tavalla lehti tarjoaa alustan käydä keskustelua ja lukijoille mahdollisuuden nähdä myös lehden mahdollisen oman linjan kyseenalaistavia näkökulmia.
Ei Hesarissa, eikä sitä myötä muutenkaan Suomessa. Hesari on maamme ainoa päivälehti, jossa tuollainen voisi olla mahdollista. Vaikka kyseessä on linjaltaan vahvasti liberaali, poliittisesti yleensä hallitusta tukeva sanomalehti, mikään ei estä sitä, että se edes mielipidesivullaan sallisi hieman vapaampaa keskustelua. Eikö lehti tällöin nimenomaan voisi paljon uskottavammin seistä liberaalien ihanteidensa, kuten sanan- ja mielipiteenvapauden sekä demokratian, takana?
[Näin oli lausuttu Riikka Purran dust/bones/politics -blogissa 29.9.2018 julkaistussa merkinnässä Hesarista ja turvapaikkapolitiikasta,
joka on kommentti siihen, ettei Helsingin sanomat -lehti hevillä
hyväksy "väärää mieltä" poliittisista kysymyksistä olevia kirjoituksia
Mielipide-palstalleen. Blogikirjoituksen jälkeen seuraa muuten sitten
Purran sellainen kirjoitus, jota ko. lehti ei ollut julkaissut. Jokainen
voi itse miettiä tykönänsä, onko kyseessä asiallinen kirjoitus, joka
ansaitsisi tulla julkaistuksi. Itse olen sitä mieltä, että se on täysin
asiallinen. Vaikkakin yksityisellä yrityksellä, joka Helsingin sanomat
-lehti on, on tietysti oikeus olla varsin yksisilmäinen niin halutessaan
toimituspolitiikassaan.]
[PS. Mutta eihän Hesari tosiaankaan ole linjaltaan liberaali, jos sen toimituspolitiikka on ummehtuneen brežneviläistä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti