Kunnianloukkausasiaa kannattaa ajatella sen kautta, minkälaisia väitteitä on olemassa. Osa väitteistä koskee ajatuksia ja ideoita. Tällaisia väitteitä on voitava mahdollisimman vapaasti ilmaista, olivatpa väitteet miten hourailevia tai loukkaavia tahansa. Jos joku esittää, että holokaustia ei tapahtunut, hänelle on mahdollista vastata. Väitteen esittäjä voi puolustautua tai muuttaa kantaansa. Sama pätee väitteisiin, että ateismi johtaa moraalittomuuksiin, Mohammed oli pedofiili tai että Jeesus ja Mannerheim olivat homoja. Kaikki nämä väitteet saattavat loukata joitakin yksilöitä/ryhmiä, mutta sillä ei saa olla merkitystä. Väitteet eivät kohdistu elävään yksilöön ja perusteluilla tai todisteilla on ainakin periaatteessa mahdollisuus saada osapuolet tarkentamaan tai vaihtamaan kantansa. Sinnikkäästi esitetyillä väitteillä on toki tapana tartuttaa esittäjänsä, mutta väitteet on silti pyrittävä erottamaan henkilöstä itsestään.
Demokraattisen oikeusvaltion ei siis tule asettua loukkaantuvan ryhmän asemaan. Sen sijaan valtion on vaadittava riittävä määrä koulutusta, jotta kansalaiset 1) oppivat arvostamaan empiirisiä tiedonhankintamenetelmiä ja rationaalisia perusteluita ja 2) ymmärtävät, että on mahdollista, hyväksyttyä ja joskus toivottavaa ajatella toisin. Kohdassa yksi mainitun empirian perusteella on esimerkiksi helppo nähdä holokaustin todellisuus; natsien kuolemanleireistä on lukematon määrä todisteita. Valtion tulee toisin sanoen vaatia koulutusta ja jonkinasteista kykyä keskusteluun. Vain näin kansalaisten näkemyksistä voi tulla riittävän realistisia. Valtion on myös jatkuvasti pohdittava, minkä verran tietoa/osaamista se vaatii kansalaisiltaan – ja vaatimusten on ajan mittaan noustava, sillä tietomääräkin lisääntyy koko ajan. Mutta valtiolla ei silti ole perusteita rangaista siitä, että jotkin ihmisryhmät (tai ryhmien johtohahmot) päättävät jonkun sanomisista loukkaantua.
Uusnatsin väite, että holokausti on huijausta, on irvokas ja äärimmäinen tapaus. Se kuitenkin eroaa ratkaisevasti ajatollahin langettamasta kuolemantuomiosta. Vain ajatollah hyökkää yksilöä vastaan ja vain ajatollah yllyttää väkivaltaan. Tämä olisi ollut peruste tuomita hänet kansainvälisessä oikeudessa. Holokaustin kiistäminen on sekin loukkaavaa ja äärimmäisen typerää, mutta se ei sellaisenaan voi olla peruste rangaistavuudelle. Ranskan, Itävallan, Liettuan ja Unkarin holokaustilait vähättelevät koulutuksen, empirian ja keskustelun mahdollisuuksia levittää oikeaa tietoa. Lisäksi ne tekevät valtiosta puolueellisen ja kuten todettua, se vaikeuttaa vaatimuksia yksilön oikeuksista ja sananvapaudesta.
[tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalo Skepsis-yhdistyksen Skeptikko-lehden numerossa 2016-2 julkaistussa kirjoituksessaan 'Rushdie, rasismi ja holokausti' ja niiden kieltäminen (sivut 16 ja 17)]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti