Minulla on Twitterissä seurannassa porukkaa politiikan jokaiselta laidalta, ja lihattoman lokakuun hehkutus on ollut vihreällä laidalla voimakasta, kuten odottaa sopiikin. Vastaavasti taas epävegaaniset tahot ovat osallistuneet keskusteluun kriittisesti irvaillen, mikä sekään ei yllätä. Aikansa tätä keskustelua katseltuaan Suvi Auvinen, eräs vegeskenen kärkinimistä, puki ilmiön sanoiksi:
Siis tää ilmiö, jossa joku sanoo että lihansyönnin vähentäminen vois olla jees ilmastoteko ja siihen tulee AINA joku setämies rehhailemaan että JAAHA minäpä aion sitten ajaa autolla niin maan perkeleesti samalla kun syön kinkkua.
Masculinity so fragile? Vai mitä paskaa tää on?Monet kommentoijat olivat sitä mieltä, että tuo johtuu jonkinlaisesta tiedostamattomasta pelosta ja epävarmuudesta. Ilmastonmuutos, epämiellyttävät faktat ja maailman muuttuminen pelottavat ja ahdistavat, mikä laukaisee defenssireaktion. Onhan tuokin yksi teoria, ja kyllähän tosimiehen ideaali on jäykkä ja hauras myytti (tässä yksi tekstini aiheesta) mutta en jaksa uskoa tuohon.
Hyvän teorian tunnistaa siitä, että sen voi yleistää ja siitä voi tehdä ennusteita. Otetaanpa muutama muu esimerkki tilanteista, joissa joku sanoo, että jonkin asian vähentäminen voisi olla jees, ja toinen vastaa, että vedäpä etupylly päähäsi:
1. Talvella oli kova vääntö siitä, kuinka vahvaa alkoholia saa myydä ruokakaupassa. Rajaa päädyttiin nostamaan, mutta jotkut olisivat halunneet jopa laskea sitä. Perustelut laskemiselle liittyivät lähinnä joko kristilliseen tiukkapipoisuuteen tai jonkinmoiseen "yhteiskunta on vastuussa kaikesta"-holhousvaltioajatteluun. Koska ihmiset eivät yleensä tykkää moralisoinnista tai holhouksesta, rajan laskemisen vaatiminen kirvoitti kansasta hyvinkin sapekkaita vastalauseita.
Esitettiinkö silloin vakavia arveluita, että rajan laskua vastustetaan siksi, koska raittius pelottaa?
[Näin oli lausuttu Pekan porstua -blogissa 17.11.2018 julkaistussa merkinnässä Nalkutusta ja kinkunahmintaa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti