Rooman vallan vuosina kuuluu olleen vallalla käsitys, että jossakin hyperboreassa asuu kansa, jonka tavat poikkeavat täysin perusroomalaisista. Se on tavoiltaan puhtaampi, ei tunne ylellisyyttä eikä paheita ja elää tyytyväisenä toimeentulon äärirajoilla.
Sellaisiahan olivat Tacituksen fennit, joilla ei ollut mitään omaisuutta, ei edes rakennuksia. Hyveen saavuttaminen fennien tavalla olisi tietenkin ollut roomalaiselle käytännössä mahdotonta heidän turmeltuneisuutensa tähden. Myöhemmin tuli tavaksi ajatella ns. jalojen villien olevan samoin hyveellisiä ja kelpaavan saavuttamattomaksi esikuvaksi sivistyneelle ja siis rappeutuneelle eurooppalaisuudelle.
Tätähän on jatkunut näihin saakka (ks. Vihavainen: Haun swift tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)). Meille ovat nykyään eläimet jalouden korkein aste ja ihminen, mielisairas ja kaiken tuhoava eläimen irvikuva se kaikkein alin. Ellei eläimiä ole käytettävissä, otetaan idoliksi, jokin poliittisesti korrekti kohde, homoista ja naisista runsaspigmenttisiin henkilöihin.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissaan 27.5.2023 julkaistussa merkinnässä Olemmeko superpohjoismaa?.]
[PS. Hyperboreasta on Wikipedia-artikkeli.]
Tacituksen (vai onko se Tacitusin?) kuvausta fenneistä siteerataan Suomessa oikein mielellään, erityisesti sen lausetta:
VastaaPoista"Fenneille on ominaista viheliäinen köyhyys".
Se tuottaa masokistista nautintoa jota ei himmennä tietoisuus, ettei Tacitus kuvannut suomalaisia vaan saamelaisia;
suomalaiset olivat tuohon aikaan kuvausta korkeammalla kehitystasolla.
Tacituksen aikana suomen kieli ei ollut vielä levinnyt Lounais-Suomen alueelta laajemmalle.
Poista