Alussa Shafik esittää, että yksi syy joidenkin maiden matalammalle sosiaaliturvalle on kansalaisilla oleva ajatus, että hyvinvointivaltion tarkoitus olisi jakaa rahaa rikkailta köyhille. Hänen mukaansa kyse on väärinkäsityksestä. Näin Shafik: ”Hyvinvointivaltio on kolme neljännestä säästöpossua (yhteistä eri elämänvaiheiden vakuuttamista) ja vain yksi neljännes Robin Hoodia (resurssien siirtoa rikkailta köyhille).” Vastaavasti on esitetty, että Franklin Rooseveltin tekemät sosiaaliturvan parannukset 1930-luvun Yhdysvalloissa onnistuivat sen takia, että työntekijät kokivat heiltä kerättyjen maksujen hyödyttävän myös heitä itseään eikä vain kaikkein köyhimpiä (ks. Bodanis, David 2020: The Art of Fairness).
Shafik jatkaa, että hyvinvointivaltion vakuutusluonne osuu yksiin sen kanssa, että investoiminen omiin kansalaisiin on olennainen osa valtion kasvustrategiaa. Kirjassa on paljon tällaisia luultavasti oikeansuuntaisia ja sinänsä järkeenkäypiä huomioita, mutta jotka jäävät korusanojen tasolle, ainakin pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna.
[Näin oli lausuttu tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan 26.5.2023 julkaisemassaan merkinnässä Mitä olemme toisillemme velkaa?, joka on oikeastaan kirjaessee vuonna 2021 ilmestyneestä Minouche Shafikin teoksesta What We Owe Each Other – A New Social Contract for a Better Society.]
Ne joiden mielestä hyvinvointivaltiossa valtion ryöstää rikkailta antaakseen köyhille elävät sitten varmaan mieluummin sosiaaliturvattomassa valtiossa, jossa verotus on mukavan kevyttä mutta joutuvat pelkäämään ryöstäviä rikollisia niin kaduilla kuin kotonaan.
VastaaPoistaMitenkä sitä sanotaankaan:
anarkia on vain yhdeksän syömättömän aterian päässä.
Niin. Jossain kehitysmaassa eräs sinne muuttanut suomalainen oli pistänyt ikkunoihinsa kalterit. Mutta paikalliset kauhistelivat sitä, kun varastaminen on heillä osa sosiaaliturvaa. Kalterit ikkunoissa olisivat siis voineet johtaa asunnonhaltijan murhaan.
Poista